Maailma loppuu 21.12.2012, ole valmis!

Torstai 18.2.2010 klo 21:32 - Eeva-Riitta Pitko

Tänään 18.päivänä helmikuuta 2010 klo 21 esitetään television TEEMA-kanavalla ohjelma Maailmaloppu osa 2/2. Maailman lopun ennustus perustuu Nostradamuksen astrologisiin tulkintoihin taivaan kannen tähtikuvioista.

Mitä nyt sitten kannattaa tehdä. Vielä on lähes päivälleen 22 kuukautta tehdä mitä ikinä tahtoo. Lainojen korot ovat hyperalhaalla. Miksi et ottaisi lainaa sen minkä pankki sinulle myöntäisi. Lainan korko 1kk euribor 0,920 jne. Jos kerta näin on, että maailmanloppu tulee Tuomaan päivänä 2012, miksi ei sitten kannattaisi riskeerata. Kokeilla elämää ilman rahahuolia nyt,  kun  lentokoneetkin vielä voivat nousta ilmaan turvallisilta kentiltä. Tottahan on, ettei maailmanloppua voi paeta minnekään maailmankolkalle, mutta olisihan ehkä huomattavasti miellyttävämpää viettää loppuaika jossakin lämmössä ja auriongossa kuunnellen maininkien verkkaista loiskintaa valkoisille hiekoille.

Entäpä jos päättäisimme, että seuraava päivä on loppuelämämme ensimmäinen päivä.  Miten tämä päätös muuttaisi asennettamme elämään ja kaikkeen siihen, mitä arkisessa aherruksessamme vuorokauden tuntien aikana tapahtuu. Kun heräämme aamulla koemmeko iloa siitä, että on uusi päivä vai tuntuuko meistä siltä, että voi ei taas... siihen samaan tylsyyteen, samaan  työpaikkaan samojen naamojen joukkoon, - paikkaan,  jossa tärkeintä on saada päivänsä kulumaan iltaan niin että ehdimme siihen bussiin, joka lähtee jokaikinen päivä siihen samaan aikaan ja vie sinne samaan paikkaan. Kotiin, jossa heräämme seuraavana aamuna samaan tylsyyteen.

Entäpä jos?  Jos todellakin tietäisimme, että meillä on vain tietty määrä päiviä käytettävissämme. Käytettävissä siihen, mtä hengittäminen ja elossa oleminen tarkoittaa. Esimerkkejä on lukuisia. Ihmiset, jotka sairastuvat vakavasti saavat tietää elinpäiviensä lukumääräksi kuukausia, korkeintaan vuosina. Kykenemmenkö mitenkään asettumaan heidän asemaansa, tuntemaan sen, miltä heistä tuntuu. Tuskin.

Miksi siis eläisimme kielteisesti kokematta ansaittua iloa ja onnea jokaisesta päivästä, joka eteemme aamuisin avautuu.  Ikä ja Siperia opettaa. Ikä antaa perspektiiviä elämän rajallisuuteen. Ikä opettaa ymmärtämään vanhuksia. Olemme herkkiä syyttämään toisia elämämme vastoinkäymisistä. Ketä syytämme, kun ikää karttuu ja vuosirenkaat lisääntyvät.  Minulla vuosirenkaat ja niiden mukanaan tuoma elämänkokemus jo on, sinulle, nuorempi lukijani, ne ovat tulossa, miksi emme siis voisi kunnioittaa toisiamme?

"Supistuksia odotellessa"

Perjantai 5.2.2010 klo 6:08 - Eeva-Riitta Pitko

Otzikko on Bisquitilta lupaa kysymätön lainaus. Tarzan niinkuin Tarsan.

Aforismi (suom. ajatelma, mietelmä, mietelause) on tiiviissä ja lyhyessä muodossa lausuttu ajatus. Täsmällisemmin määriteltynä aforismi on ajatuksellisesti painokas sekä tiiviisti ja tyylikkäästi muotoiltu virke tai niiden kokonaisuus. Määritelmällisesti aforismi on proosaa eli aforismissa rivit kirjoitetaan loppuun ilman säejakoa. Wikibediittinen, täsmällinen määritelmä käsitteelle aforismi.

Otsakeen "Supistuksia odotellessa" on Bisquitin aforismisofiaa.  Miten lukija assosioi, on kokonaan lukijan käsityskyvyssä ja tulkintaherkkyydessä. Viimeisillään perillistään odottavan äidin, isän ja lähisuvun elämä kuluu supistuksia odotellessa.  Lähikuppiloissa kumotaan tuoppeja supistuksia odotellessa ja yhteiskunnan päättäjät kiiruhtavat päätösfoorumeilleen supistuksia odotellessa. Kansansuosion hiipumista pelätessä. " Eduskunta? Neljä vuotta luritushuonetta."(Bisquit)

"Eurooppa on yhdentynyt kun pääoma on kahdentunut ja sosiaaliturva puolittunut."(Bisquit)

Tiivista tekstiä, jossa kolmella nimi- ja teonsanalla on kerrottu maamme ulkomaa-, talous- ja sosiaalipolitiikka vuodesta 1995.

Päätös ja sen seuraukset "savolaisten vastaanottokodissa". "Se tekköö minkä tahtoo. Musta aakko on koko mualimankaakkeuven toinen piä.Se on nuinnikkäesti käörä"(Bisquit),

Elvytystä ja elvytystä

Lauantai 17.1.2009 klo 9:51 - Eeva-Riitta Pitko

Miljardeilla on eroa

Selvitysmies Antti Tanskanen esittää, että hallitus varaisi yhteensä noin 11 miljardia euroa yritysten ja pankkien toimintaedellytysten turvaamiseen maailmantalouden taantumassa.

Vanhasen kakkoshallitus käynnisti hallitusohjelmaan kirjatun sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen heti kautensa alussa. Valtioneuvosto asetti komitean valmistelemaan uudistusta 14.6.2007. Sosiaaliturvan uudistamiskomitean puheenjohtajaksi nimitettiin valtiotieteen tohtori Markku Lehto ja varapuheenjohtajaksi alivaltiosihteeri Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä.

Yksi mies vastaan komitea. Tanskanen esittää 11 miljardia talouden elvytykseen ja SATA-komitea pohtii jo kohta kolmatta vuotta mahtaako yksi miljardi olla riittävä sosiaaliturvan uudistukseen. 1990-luvun lama ja seuraukset on mielissä tuon ajan kokeneilla. Perusturvaan tehtiin kipeät leikkaukset, joita ei sittemmin muistettu talouden hyvinä aikoina korjata. Kylmä ja itsekäs politiikka on suosinut pääomia ja hyvin toimeentulevia. 1990-lama pudotti kärryiltä suuren joukon ihmisiä, joilla ei ollut enää mahdollisuutta palata työelämään. Harrastan pientä ajatusleikkiä. Mitäpä jos............. 10 miljardilla elvytettäisiin 600 euron kuukausituloilla elävien taloutta. Ei tarvitse omata selvitysmies Tanskasen taitoja ymmärtää, että ne elvytysrahat palaisivat välittömästi kulutukseen, siihen mihin pääministeri meitä kehottaa. Hupaisaa sinällään. Niitä ihmisiä, joilla on vara lisätä kulutusta on varsin vähäinen määrä, eivätkä he takuuvarmasti pistä ylimääräisiä rahojaan jauhelihan ostamiseen.

Kerrankin ministeri Hyssälä sanoo jotakin viisasta puolustaessaan SATA-komiteaa, joka on rohjennut puhkaista miljardeista sakeaa ilmaa esittämällä, että uudistus vaatisi ainakin yhden (siis 1) miljardin satsausta perusturvan kohentamiseen. Kymmenen (10) pistettä ja papukaijamerkki. Jos perusturvaan tulisi 100 euron kohennus kuukautta kohti aivan varmasti se sata euroa menisi kulutukseen. Niinpä. Selvitysmies Tanskasen miljardit eivät kosketa SATA-komitean selvitystyön kohteena olevaa ryhmää. Paitsi... tietenkin siinä tapauksessa, että niillä miljardeilla elvytetyn väestönosan hyvinvoinnista ohjautuu miljardeja huono-osaisille. Kuka lohduttaisi Nyytiä? Pari vuotta sitten alkuvuodesta puolueet kisasivat siitä, kenellä on suurin miljardimäärä lyödä pöytään verokevennyksiin ja hyvinvoivan kansanosan vielä parempaan vointiin. 30 % äänestämiseen oikeutetuista jättää äänestämättä. Miksi? Siihen ei tarvita selvitysmiestä. Syy on selvä.

Miljardeilla on eroa.

Mitä pahaa?

Tiistai 9.12.2008 klo 21:28 - Eeva-Riitta Pitko

Mitä pahaa siinä

jos suomalainen kuluttaja ei toimikaan niinkuin Suomen Pankki ja maan hallitus olettavat ja ennenkaikkea mitä nämä tahot omista lähtökohdistaan nähden toivovat?

Suomen Pankin pääjohtajalla on huoli siitä, että suomalainen kuluttaja ei ohjaakaan saamiaan takuita taloutensa tilan varmuudesta kulutukseen vaan säästämiseen vielä pahemman päivän varalle. Kuka kertoo mitä pahaa säästämisessä?

Miten suomalainen kuluttaja saadaan uskomaan, että kuluttamien on säästämistä kannattavampaa? Olemmehan oppineet sen, että teemme niin tai näin, niin syylliseksi havaitaan kotimainen kuluttaja, joka ei ole osannut toimia oikealla tavalla.

Siis oikealla tavalla? Ollako vai eikö olla? Kuluttaako vai säästääkö.? Kysynpä vain kuka sen parhaiden tietää? Kuka antaa kuluttajan kannalta parhaimmat ohjeet? Vastapoolina on maamme rajojen ulkopuolelta hakien koko EU:n talous ja pörssissä sijoitustoimintaa harjoittavat EUlaiset sekä Eurooppamme ulkopuoliset sijoittajat.

Hallitus, pääministeri Vanhasen johdolla tai nimenomaan hänen toivomallaan tavalla tahtoisi, että suomalainen kuluttaja ymmärtää käyttää kaiken palkkansa yli liikenevän kulutukseen ja suomalaisen yritystoiminnan hyvinvointiin ja yritystoiminnan jatkumiseen. Miten pääministeri voi uskotella meille, että ostamalla kotimaista kohennamme oman maamme taloutta? Mitkä ovat takuut, ennekaikkea,mitkä ovat perustellut takuut?

Suomalainen kuluttaja on viisas. Visaampi kuin Suomen Pankin pääjohtaja tai maan hallituksen pääministeri uskovatkaan. Suomalainen kuluttaja on oppinut. Oppinut menneistä! Muistissamme ovat 90-luvun miljardit, joista emme ole saaneet hyvitystä. Mehän silloin (kin) ja meiltä kysymättä,  maksoimme pankkien tekemät miljarditappiot. Mitä meiltä vielä vaaditaan? Pelkkää ymmärrystäkö vai takuita siitä, että pelastettuamme äitimaan rakkaat kasvot vielä täman kerran , saamme odottamamme hyvityksen: sitten kun...... Sitku?Toivoisimme tietävämme, missä muodossa saamme hyvityksen nostaa?

Meitä kuluttaja-maksajia koetetaan rohkaista kulutukseen. Entäpä jos? Entäpä jos me emme suostukaan tällä kertaa. Entäpä jos me vaadimme maksua muilta tällä kertaa. Haluamme elää nyt ja tällä ainutkertaisella hetkellä  - tätä hetkeä! Elää täällä Pohjoisessa Euroopassa, Skandinaviassa, kotimaassamme Suomessa ilman, että tarvitsemme olla epävarmoja siitä, teemmekö oikein. Emme tahdo toistamiseen kuulla, että talouden huonontuva tilanne johtuu meistä,ymmärtämättömistä pienistä ihmistä. Ihmisistä, jotka emme osanneet olleet viisaampia kuin pankkien talousasioita ymmmärtävät johtajat. Olisiko munan pitänyt ymmärtää olla viisaampi kuin kana? Paljon vaadittu! Ainoa lohtu on se, että muna voi olla oppivaisempi kuin kana, eikä tee enää samoja virheitä.

Maksajia on löydyttävä sieltä EU-voittajista, joiden hyvinvointia olemme olleet pienin, mutta ehdottomasti moraalisin teoin tukemassa.