Kun ei rahat riitä jukulauta.........

Perjantai 29.1.2010 klo 3:04

Muistammehan Irwinin, ja miksi emme muistaisi, kaikki me, jotka aloitimme iloiset Keihäsmatkamme Espanjaan ja Reberbahnin kautta päädyimme kulkemaan Kolmatta Linjaa takaisin. Edellinen ei kerro oikeastaan mitään  (ilman Urbaania sanakirja- Wikipediaa) heille, jotka ovat syntyneet kaikkien noiden mainitsemieni merkityksellisiä muistoja mieliin tuovien sattumusten ja soitantojen jälkeen.

Mitä ovat nämä Keihäset, Lahtiset, Kakkoset ja Sukarit, joiden liikeideat ovat ajanhenkeen polkaistuja ja yrityksilleen tuottoisia hittibisneksiä.

Miksi heitä ei sitten saisi olla? Ilman heidän kaltaisiaan kotomaamme laulut kaikuisivat ontompina ja maakuntalehtien sivumäärät olisivat entistäänkin vähäisempiä ilman muhkeita mainossivuja.

Markkinat kulkevat eri latuja.  Parhaiden menestyvät he, jotka ymmärtävät rahan poikivan eniten siellä, missä rahaa on tavallisella arki-ihmisellä ja tuotteita tarvitsevalla vähiten käytettävänään. Hyvin yksinkertaista. Pienoista liikemiesälyä apuna  käyttäen voi kartoittaa menestymismahdollisuutensa hyvin yksinkertaisesti selvittämällä, mitä työssä käyvä suomalainen ansaitsee keskimäärin kuukaudessa ja tarjoaa siihen palkkatasoon ja ostokykyyn nähden hinta- laatu suhteessa sopivaa tuotetta.

Nykyajan Robin Hoodit eivät ota rikkailta ja jaa köyhille. Globaalissa maailmantaloudessa tavara tuotetaan erittäin halvalla köyhissä maissa ja jaetaan halvalla toisen maan köyhille. Kauppa se on, mikä kannattaa kun ostaa eurolla ja myy kahdella. Kaikki on suhteellista.

Ja kuin hyväksi lopuksi. Sen ylimääräisen kassanpohjalle jäävän lantin kauppias voi sijoittaa vaalirahapottiin jaettavaksi köyhiltä rikkaille. Linnoissa taas tanssitaan vain yksi on joukosta poissa......eikä se ole Robin Hood.

 

Valtiovarainministeriön palkkalistoilla

Lauantai 9.1.2010 klo 20:19 - Eeva-Riitta Pitko

Naistyöllisten keskiansioista

Suomalaisen työntekijän keskiansioksi on ”virallistettu” hieman alle 3000 euroa kuukaudessa.  Keskiansio on keskiarvoluku, joka sisältää kaikilla eri työnantajasektoreilla ja erilaisissa työsopimussuhteissa  työpanostaan luovuttavien palkansaajien bruttoansiot.

Hieman tilastolukuja: Vuoden 2009 II (toisen) vuosineljänneksen mukaan kaikkien palkansaajien keskiansio on 2 941 euroa; miehet 3 237 euroa ja naiset 2 640 euroa. Tilasto kertoo sen perinteisen tosiasian, että naisten ansio on 600 euroa miesten keskiansiota alhaisempi.

Työnantajasektoreittain vastaavat luvut:

                kokonaisansio   miehet       naiset

yksityinen       3 067         3 256          2 736

kunta                2 631        2 998           2 552

valtio                3 237        3 512           2 939

Maamme työllisistä 2 523 000 henkilöstä miehiä on 1 309 000 ja naisia 1 213 000. Julkisella sektorilla työllisestä työvoimasta naisia on 72 %, kuntasektorilla jopa 79 %.  Valtiolla naisten osuus on noin 50 %. 

Mitä näistä prosenttiluvuista ja keskiansioiden laskennasta voi päätellä. Mm. valtiosektorilla suurempituloiset saavat noin 2,23 kertaa enemmän palkkaa kuin pienituloiset eli suhde on n. 4237 e / 1900 e. Jos kaikkien valtiolle työpanostaan luovuttavien keskiansio on 2 939 euroa /kk, voi siitä päätellä, että naisista noin joka viidestoista ylittää tuon keskiansiorajan. Ne muut 93 henkilöä /sadasta  valtiolla työskentelevistä palkansaajanaisista ansaitsee alle 2000 euroa tai hieman yli 2 000 euroa/kk.

Kuntasektorin naisilla palkkaukselliset olot ovat vielä kehnommin, sillä 79 % kunta-sektorin työllisistä on naisia. Koko maassa työllisistä on naisia lähes puolet. Mikä sitten selittää naisten alhaisemman keskiansion? "Historialliset syyt": naiset hakeutuvat edelleen naisvaltaisille aloille, joihin miehet eivät tunne mielenkiintoa, mikä osittain johtunee palkan pienuudesta ja työn hankalista olosuhteista.  Ajatellaanpa, mitä on olla nykyisten peruskoululaisten opettajana tai yksin yökkönä sairaalan osastolla.?

Tunnen tietenkin parhaiden oman työyhteisöni, maistraatin palkkauksen. Maistraatti edustaa työnantajana valtion paikallishallintoa, nykyisellään tunnetusti pihin Sailaksen ja hänen työnantajansa valtiovarainministeriön hallinnoimana organisaationa.

Maistraattien henkilöstön palkkataso on historiallisista syistä jäänyt varsin kehnoksi nykyisen palkkausjärjestelmämme "lemmikkejä"  henkikirjoittajia lukuun ottamatta.  Heidän edustustonsa on osannut ja jaksanut hoitaa omat etuutensa kuntoon. Henkikirjoittajista päälliköksi kohonneet etuuksien nauttijat ovat niitä, jotka erinäisissä kehittämiskeskusteluissa viime kädessä määräävät, mikä alemman kastin eli toimistoapulaisten palkkataso on.

Ja linja on tosi nihkeä. Arviointi menee suunnilleen kaavalla; minä itse 10 pistettä ja te muut keskimäärin 3. Paitsi niissä maistraateissa, jotka ovat onnistuneet saamaan naisen päällikökseen.

Syy maistraattien naispuolisen alemman suoritusportaan henkilöstön huonoon palkkakehitykseen on historiassa. Rekisteritoimiston henkikirjoittajana toiminut lakimies sai aikoinaan (historiassa) valtiolta rahat rekisteritoimen ylläpitämiseen. Oman vaimonsa lisäksi lakimies kykeni palkkaamaan pari tyttöstä tai nuorta rouvaa hoitamaan erinäisiä rekisteröintitehtäviä. Edes uuteen palkkausjärjestelmään siirtymisen yhteydessä tästä palkkauksen epäkohdasta ei päästy eroon. Syy siihenkin lienee historiallinen. Palkkausjärjestelmää olivat laatimassa vuosikymmeniä rekisteritoimistossa työtään tehneet naiset, jotka eivät osanneet tai saatikka edes tohtineet arvostaa omaa työtään. Työ maistraateissa koettiin luonnostaan alempiarvoiseksi. Niin, koska "pomo" oli sen jo silloin sellaiseksi määritellyt.

Maistraattien palkkausjärjestelmää alettiin uudistaa noin 10 vuotta sitten.  Itse olin aikanaan mukana työryhmässä, jossa suunniteltiin silloisten lääninhallitusten palkkauksen uudistamista. Lääninhallitusten palkkauksen uudistamistyö alkoi vuonna 1995.

Ajat ovat muuttuneet maistraatissakin, mm. ulkomaalaisten asiakkaiden määrä on moninkertaistunut.  Tehtävät ovat tyystin muuttuneet atk-sovelluspohjaisiksi. Työ on tietoja, taitoja sekä asia- ja asiakastuntemusta vaativaa. Aivan erilaista kuin 10 - 15 vuotta sitten. Maistraattien päälliköt voisivat olla, - ja aiheesta , ylpeitä toimikentästään ja henkilökunnastaan. Maistraatteja ja niiden tehtäviä arvostetaan, - mikäli vertailukohdaksi otetaan päälliköiden saama korvaus työpanoksestaan. Miksi siis päällikkö, jonka työpanos arvioidaan 5000 - 6000 /kk arvioiseksi, ei arvostaisi omaa henkilökuntaansa, joka osaa, tietää ja tahtoo toimia asiakkaidensa  ja koko organisaation parhaaksi.

Maistraattien henkilöstömäärä on tällä hetkellä alle 900. Siitä noin viidennes on henkikirjoittajia, joista yksi on oman maistraattinsa päällikkö. Henkikirjoittajien palkat ovat 3 500 eurosta – 7000 euroon. Muuta henkilökuntaa maistraateissa on noin 80 % kokonaismäärästä.  Heidän ansionsa ovat välillä 1 800  - 2 500 euroa /kk.  Kun keskiansio on valtakunnassa virallistettu 2932 euroon/kk,  niin kyseisen tilaston perusteella pelkästään maistraateissa on yli 600 työllistä, joiden keskiansio jää liki 1 000 euroa alle valtion henkilöstön keskiansion ja 700 – 800 euroa alle valtiolla työtään tekevien naisten keskiansion.  Demarien naispuheejohtaja on puhunut itsensä lievästi sanoen pussiin, jos olettaa naisten ansaitsevan tuon liki 3000 euroa kuukaudessa. Nämä asiat muistettanee - toivottavasti seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ehkä syy kokoomuksen kannatukseen löytyykin näistä keskiansioluvuista.  Kokoomukselainen valtiovarainministeri on höllännyt ohjaksia sopivasti siellä, mistä siitä on puolueelle eniten hyötyä.  Valtion paikallishallinnon pienipalkkaiset naiset eivät ole tarpeellista riistaa kokoomuspuolueelle. Vai olisiko sittenkin? Kuka lohduttaisi nyytiä, kuka välittäisi?

Keskiansiotilastot ovat keskiarvo brutto-tuloista. Bruttotulosta vähennetään verot ja eläke ym. maksut. Ihmisten on tultava toimeen sillä rahalla, mitä he nettoansioina käteensä saavat.

Yksinelävien taloudet, joita maassamme on jo liki miljoona, edellyttävät vielä yhden seikan huomioimista. Yksinelävän menot ovat 1,7 kertaiset yhteistalouden menoihin verrattuna. Suunniteltu verotuksen keventäminen huomioisi perheen ansiot yhteenlaskettuna ja tulojen tasaamisen molempien palkansaajien erikseen verotettavaksi tuloksi. Laskelma hyödyttäisi perheitä, joissa toisen ansiotulo on huomattavasti korkeampi kuin toisen, - niin tai toisella ei olisi tuloja lainkaan.

Entäpä yksinansaitseva. Jos uutisoidut tiedot verojen kevennyksestä osuvat tuohon keski-ansioryhmään eli yli hyväksyttyyn 2 900 euroa kuukaudessa ansaitseviin ja kahden tulonhankkijan talouteen, niin yksinansaitsevan pienituloisen osa jää varsin kalseaksi.  Valtiolla työtään tekevän naisen ansio "alapäässä" on niin pieni, että se rinnastetaan erinäisillä etuuksilla toimeentulevan kuukausituloihin. Etuuksien verotusta ei olla keventämässä, niinpä ei myöskään pienipalkkaisten.

Vielä eräs vertailulaskelma, mitä etuuksiin tulee. 4 500 euron tasaisen kuukausiansion mukaan ansiosidonnaisen työttömyys-päivärahan määrä kuukaudessa on sama kuin valtiolla pienellä palkalla työpanostaan kahdeksan tuntia päivässä luovuttavalla naisella.  Vaikka etuutta ei saakaan kuin 20 päivältä, summa nousee 2000 euroon eli samaan kuin maistraateissa tehtävien vaativuustasolla 3 työtään viisi arkipäivää viikossa tekevällä, oli sitten nainen tai mies.

Jätän tässä kokonaan vertailun ulkopuolelle sen arvioimisen, miten ja miksi  ”miesten” ammatit ovat oikeasti arvokkaampia? Eräs on kuitenkin ilmeinen: "Historialliset syyt": naiset ovat hoivaajia ja tunteellisia hölmöjä. Hyväntekeväisyys on hyve, mutta rajansa kaikella. Onneksi nuorempi polvi on kasvamassa ulos näistä ”historiallista hyveistä” . He, ja varsinkin nuoret naiset, osaavat arvostaa niin omaa itseään kuin työpanostaan. Sen olen omakohtaisesti havainnut omalla työpaikallani ja olen siitä ylpeä. 

Tuottavuus, mitä se oikein on?

Maanantai 8.12.2008 klo 22:13 - Eeva-Riitta Pitko

Tuottavuus, mitä se on?

Tuottavuus on taloustieteessä tehokkuuden mitta. Käytännössä eri yhteyksissä tehokkuus tarkoittaa mahdollisimman pienillä panoksilla mahdollisimman suuren tuloksen saamista. Työpaikoilla henkilöstön määrään vaikuttavana tehokkuus on sitä, että tuotteen hinnassa on mahdollisimman vähän sellaisia yksiköitä, joita mitataan henkilötyövuosissa. Tuotto on sitä suurempi mitä pienemmät  palkkakustannukset ovat suhteessa tuotteesta saatavaan tuloon.

Suomalainen ammattihitsari on liian kallis yrityksen tuotannontekijänä. Siispä ... yritys ostaa työvoiman kotimaan ulkopuolelta.  Toinen kotimaista työvoimaa "defloiva" menetelmä on investoida ulkomaille halvan työvoiman maihin. Miksi?  Mietitäänpä miksi mm. Nokia mittaa suuremman voiton Romaniassa, jossa työvoima on halpaa ja johon EU-subsidiariteettiperiaate antaa oikeutuksen mennä kohentamaan paikallisia elinolosuhteita. Globaalissa maailmantaloudessa on luvallista sijoittaa sinne, missä sijoituspääomalla on mahdollista luoda parempi elintaso paikalliselle väestölle huolimatta siitä, että heidän palkkauksensa on suomalaista palkkatasoa huomattavasti alhaisempi.

Halvalla tuottaminen on tae siitä, että pörssifirman osakkeenomistajien ei tarvitse miettiä ryppyotsaisina omaisuuden tuottoja ja siirtoja mahdollisesti paremmin tuottaviin yrityksiin. Äkkiseltään luulisi, että ei se niin helppoa ole olla suuren kansainvälisen yrityksen pomona. Äkkiseltään voisi luulla niinkin, että sijoittajan osa on huomattavasti helpompi. Hän kun voi omalla käyttäytymisellään ohjailla pörssiyhtiön päätöksentekoa. Päätöksentekoa siitä huolimatta, että se merkitsee vahvalle metsätalouden jalostustuotantoon perustuvalle teollisuusmaalle kuten Suomelle aiheutettua yksilötason kärsimystä menetettyinä työpaikkoina ja luopumista tulevaisuuden suunnitelmista.

Senkö vuoksi on laadittu yhteisesti hyväksytty tasapuolinen palkkiojärjestelmä. Tasapuolisesti paikataan kolhut, joita suuryritysten keulahahmot tietoisesti ovat valmiita vastaanottamaan. Eiväthän syyt hyvään menestykseen ole heissä, joskaan vastaavasti syyt huonoon menestykseen ja alasajoon ei ole "heissä". Kun firmalla menee huonosti, se ei ole kenenkään yksityisen henkilön syy nykyisessä maailmantaloudessa.  Syyllinen, jos sellaista onkaan osoitettavissa, on näkymätön, hajuton ja mauton Globaali Maailmantalous. Sen virtuoosimaisen roolihahmon laskoksiin voi uppoutua niin piensijoittaja kuin suuria optioita ulosmittaavan energiayhtiön toimitusjohtaja.