Pölhö ei kelpaa demareille eikä kykypuolueelle. Lauantain Ilta-Sanomissa Sudetti Lasse Lehtinen kirjoitti EU-vaalien jälkeisissä tunnelmissa pyhimyksistä ja veijareista. Kolumneissa keskeisin sanoma kirjoitetaan lihavoinnilla, johon ensimmäisenä kirjoituksessa huomionsa kiinnittää. Lehtinen oli lisännyt pyhimysten ja veijareiden joukkoon pölhöt, joilla on oma puolue. Kansankunnan onneksi Lehtisen mielestä Suomessa pölhöpuoluetta johtaa täysipäinen mies, joka lukee ja kirjoittaa kirjoja ja seuraa jalkapalloa. Mitä jalkapallon seuraamiseen tulee, siinä Lehtinen on vähintään superpölhö. Siis kaikkien heidän mielestä, jotka eivät urheilusta, saatikka jalkapallosta perusta. RadioYlePuheesta kuulemani mukaan Lasse Lehtinen on matkalla Palloliiton puheenjohtajaksi kunhan joku keksisi kysyä häntä toimeen. Puhemies Niinistöllä on vihreä kortti, sillä hänen nimensä on nostettu ansiokkaana ehdokkaana Palloliiton johtoon. Suomi on potkaistava jalkapallokartalle. Mitä pelisääntöihin tulee, vihreällä kortilla menee pitkälle. Sen lisäksi pelissä ei ajeta kentältä sinisillä korteilla. Niillä muilla väreillä kyllä.
En seuraa jalkapalloa kovinkaan tiiviisti. Veikkauskuponkia jättäessäni teen sen samalla asiantuntemuksella kuin tehdessäni Lottoa. Jalkapallosta kirjoittamisen ja kommentoimisen jätän mieluusti asiaa harrastavan hämeenkyröläisen "tuomari" Matti Pitkon tehtäväksi.
Mitä sitten pölhöyteen tulee. Pölhö on perussuomalainen sukunimi, siinä on kaksi ö-kirjainta, siis se ei voi olla esimerkiksi amerikkalainen sukunimi. Suomessa Pölhö on sukunimenä 68 ihmisellä, Lehtisiä on puolestaan 15778. Sukunimien määristä voi jokainen saada tietoa menemällä www.vrk.fi sivuille. Suuri osa Lehtisiä lienee äänioikeutettuja. Keskittämällä Lehtisten äänet esimerkiksi vasemmistoliiton edustajana olleelle ja vaalissa hyvin menestyneelle Annikka Lapintielle, sosiaalidemokraatit olisivat saaneet Liisan lisäksi toisen naisen EU-parlamenttiin sitoutumattomana miesehdokkaana demarien listoilta läpimenneen Mikro Revon lisäksi. Yksi jämäkkä demarinainen, toinen jämäkkä vasemmistoliiton nainen ja sitoutumaton, sovittelijamies, isä-Mitro olisivat edustaneet keskimäärin sitä sosiaalidemokratiaa, johon suuntaan puheenjohtaja Urpilaisen tulisi puoluettaan johtaa. Piirun verran vasemmalle, sitähän edellinen puheenjohtaja Heinänuoma tahtoi.
Urbaanin sanakirjan Wikipedian mukaan Pölhö-Kustaa tarkoittaa vajaaälyistä ja hitaasti ajattelevaa ihmistä. Sama sanakirja määrittelee äänioikeuden seuraavasti:
"Eduskuntavaaleissa, presidentinvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa on äänioikeutettu jokainen Suomen kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta. Presidentinvaaleissa äänioikeusikä tulee saavuttaa viimeistään ennen ensimmäisen vaalin vaalipäivä."
Pölhöyden vuoksi ei voida estää menemästä äänestyskoppiin. Perussuomalaiset ovat persuja, juntteja, mänttejä, rasisteja, sovinisteja, Arno Loka Laitisen mukaan kylähulluja ja erään kymenlaaksolaisen keskustalaisen kansanedustajan mielipidekirjoituksessa sivistyneesti opportunisteja. Jos emme kykene olemaan kaikkea tuota, niin olkaamme sitten perusteellisesti pölhöjä. Mahdutamme Urbaanin sanakirjan sitaatein kaikki "pölhö-Kustaat" tervetulleeksi heidän omaan puolueeseensa. Mikäli pölhöyden mittarina voidaan pitää pölhöpuheenjohtajan Timo Soinin saama yli 130 000 äänen määrä, voin aivan huoletta kulkea kouvolalaisella kävelykadulla pölhöyttäni hieman itsekseni naureskellen.
Muistammehan Pölhö-Kustaan. Hänet synnytti Teuvo Pakkala vuonna 1896 kirjoittamalla Tukkijoella-näytelmään katsojia naurattavan pölhön roolin. Näytelmässä esiintyvät muut koomiset hahmot ovat juoruakat ja Rättärin hengenheimolaiset Poro-Pirkko ja Pahna-Maija. Pakkalan näytelmässä paikkakunnan Rättärin arvonimen sai talollinen, joka toimi nimismiehen apulaisena ns. alempana kruununpalvelijana. Osuva nimitys poliisitalolla työssä olevalle julkiperussuomalaiselle toimistohiirelle. Pölhöyteen taipuva, alempi kruununpalvelija. Pitkä virannimenä mutta osuva.
On pohjantähden alla, Tää koti mulla mainen, Mä elämästä laulan, Olen suomalainen
Buongiorno Italia che non si spaventa ...
Voi jospa tietäisivät maailmalla, Mitä voikaan olla taivaan alla, On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta On täällä monta yksinäistä, mutta Niin paljon kiellettyä rakkautta, Nyt ettei siitä riitä kertojaksi taulut eikä ikävöivät lemmenlaulut... On täällä elämä raskasta työtä Ja siinä harvemmin on onni myötä, Sen tietää vain yksin suomalainen
jne……..
Raul Reimanin sanoitus alkuperältään italialaiseen iskelmään on hyvä. En osaa italiaan niin hyvin, että voisin sanoa, onko käännös lähelläkään alkuperäiskielen tarkoitusta. Raul Reiman oli erittäin lahjakas sanoittaja ja uskon, että mieleenpainuva ja mielikuvia synnyttävä melodia on vaikuttanut syvästi pohjoisen-Euroopan runoilijaan ja lopputuloksena on hyvin suomalainen ja hyvin paatoksellinen sanoitus, jonka esittäjäksi rosoinen Kari Tapio on ollut vuosikymmenten paras valinta. Kari Tapio on kestotähti, jonka menestystä ei mitata neljän, viiden tai kuuden vuoden aikavälillä pidettävissä vaaleissa.
Kari Tapio esiintyy ihmisille Kari Tapiona, rosoisena, elämän kolhimana, uupuneena, hyvin inhimillisenä…… Kari Tapion eleissä ei ole mitään tarpeetonta, hänen ei tarvitse olla mitään muuta kuin on. Vajavainen, väsynyt ja anteeksipyytävä ihminen. Hänelle on helppo antaa anteeksi.
Ajattelin kirjoittaa muutamia rivejä EU-vaalien jälkeisen ajan tunnelmissa. Vaalit ovat ohi. Valituksi tulleet Suomen edustajat ovat erityisen valikoitua porukkaa. Satu Hassi ja Heidi Hautala ovat paras valttikorttimme lahjakkaina ja osaavina naisina. Demareiden listoilta valituksi tullut isä- Mitro- Mitro Repo on äänestäjiltä tullut viesti siitä, mihin suuntaan suomalaisen sosiaalidemokratian tulisi mitä pikimmin ottaa suuntaa. Timo Soinin äänimäärä oli suuri, mutta ei yllättävän suuri. Ei ole mitään pahaa siinä, että on perussuomalainen… päinvastoin. Lähes 10 %:lla äänestäneistä on vahva mielikuva suomalaisuudesta. Me emme ole ruotsalaisia, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia.