Viikonloppu Tallinnassa

Maanantai 6.7.2009 klo 13:07 - Eeva-Riitta Pitko

Laulujuhlat järjestetään Tallinnassa joka  viides vuosi. Olen käynyt kerran aikaisemmin vain katsastamassa alueen, jossa juhlalava sijaitsee. Kokemus laulujuhlien massiivisuudesta kansanjuhlana alkoi valjeta lauantaina iltapäivällä katsellessani usean tunnin  kestävää kulkuetta Tallinnan keskustasta kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa laululavaa. Esiintyjiä ja laulujuhlille osallistuvia eri kansallisuuksia edustavia ryhmiä soljui pitkin Tallinnan keskuskatua soiton ja laulun riemua olemuksessaan. Suomen varuskunnan soitokunta oli todella vaikuttava harmaissa esiintymisasuissaan ja ryhdikkäine olemuksineen. Mahtoiko ryhdikästä marssia tahdittaa "Muistoja Pohjolasta."

Koin olevani jotenkin ulkopuolinen. Koin laulujuhlan henkivän vahvaa eestiläistä itsetuntoa ja uutta vapautta itsenäisenä valtiona. Suomelle Eesti on Viro ja eestiläiset virolaisia. Eesti Vabariik on eestiläisten oma ilmaisu omasta itsenäisestä Eestin tasavallasta. Suomella ovat olleet omat syynsä nimetä Eesti Viroksi ja eestiläiset virolaisiksi.

Laululava ja katsomo olivat täynnä. Ympäröivään lehmusmetsikköön perheet olivat kerääntyneet viettämään iltapäivää retki- ja eväsvarustuksineen jo varhain ennen juhlan alkamista. Paikalla oli mieletön tungos. Juhlatulen sytyttämisrituaalin kannustushuudot kohosivat juhlataivaalle kerääntyviin, sadetta uhkaaviin pilviin kuin yrityksenä häivyttää uhkaava sade pois. Samaan aikaan kun tuli syttyi, tipahtelivat ensimmäiset suuret sadepisarat. Sade oli kuin symboli Eestin kansalle ja sen itsenäisyydelle. Vaikuttavaa oli laulaa Eestin kansallislaulu tutuin sanoin tuttuun säveleen. Yhdyin täysin rinnoin Eesti-Eesti-Eesti huraahuutoihin.

Laulujuhlat ovat myös pukujuhla. Eestin historiasta johtuen kansallisasuihin pukeutuneiden ryhmien vaateparsista voi löytää vaikutteitta tanskalaisuudesta mutta ennen kaikkea saksalaisuudesta. Kansallispukujen pystyraitaiset puna-mustahameet olivat puolestaan minulle kymenlaaksolaisena hyvin tuttuja.

Vanha kaupunki on aina yhtä viehättävä. Eestin Riikikogun eli eduskuntatalon ja Aleksanteri Nevskin Kadetraalin sijainti Toompealla herättää kieltämättä hieman ristiriitaisia tunteita. Toisaalta menneiden aikojen historiaa voi lukea parhaimmillaan paikoilla, jossa historia on maamerkkeinä ei pelkästään kirjan sivuille kirjoitettuna tietona.

Toompealla  Riikokogun takana seisoo jykevä Pitkä Hermanni, jonka huipulla muistutuksena Eestin itsenäisyydestä liehuu joka päivä maan musta-sini-valkoinen lippu.