Hups... kun muuttaa uuteen...

Tiistai 2.3.2010 klo 18:46 - Eeva-Riitta Pitko

Onhan se mukavaa kun muuttaa ihka uuteen kämppään, jonka omistajaksi on tullut suuren paikallisen Osuuspankin turvin. Mukavuus muuttuu pieneksi hämmennykseksi ja lieväksi kauhuksi kun katosta, joka on muutettu paneelilaipioksi, alkaa tippua vettä; - siis vettä!kesken Vancouverin olympialaisten naisten 30 km:n hiihdon kiperimmillä hetkillä. Siis vettä.!!!.........On perjantai-ilta ja sinkkunainen ihmettelee hetken, mikä nyt neuvoksi. Soitto uudenuutukaiseen numeroon eli kiinteistön päivystysnumeroon. Päivystysnumerossa herra X antaa ohjeet, että laita ämpäri vuotokohtaan ja palataan asiaan maanantaina.

Asiaan palataan maanantaina tai oikeammin tiistaina. 

Tiistain neuvonpidossa selviää, että Ruukki, joka on toimittanut "peltit", joiden paikkaa ja ominaisuuksia en ennen kokousta ole tiennyt, olisivat toimineet ilman tiivisteitä. Eivät siis ehkä toimineetkaan. Kumman on vastuu? Tilaajan vai toimittajan. Olisiko tilaajalle olleet liian kalliit hankkia sellaiset peltit, jotka varmasti kestävät myös "pulverilumen". Kenelle toimittaja Ruukki on mahtanut tarkoittaa kyseiset "vedenkestävät peltit". Nyt ne eivät joka tapauksessa toimineet Kotkassa uudenuutukaisessa Asunto Oy Palskinpuistossa ja sen muutamien asuntojen kohdalla.

On ollut viikonloppu aika miettiä, kenen on vastuu? Kuka mahtaa kantaa vahingon vastuun? Peltien toimittaja on vakuuttanut tilaajalle, että toimii, aina toimii kun vettä tulee, vaikka taivaan täydeltä. Mutta tilaaja ei ollut osannut kysyä toimiiko, jos lunta tulee taivaan täydeltä ja varsinkin pulverilunta. Nyt tämä kummallinen pulverilumi on ollutkin se vuodon syy. Pulverilumella on ollut taito kiinnittyä mitä kummallisimpiin paikkoihin ja tällä superominaisuudellaan aiheuttaa uudisrakennuksessa varsin luonnollisen reaktion. Vesi tulee alas sieltä, mistä alastulo on suorin ja mahdollisin. Ei siinä profiilintoimittaja Ruukin hienoudet tule ensimmäiseksi kysymykseen. Eikä meiltä asukkailta ole koskaan ja missään vaiheessa kysytty, minkälaista peltiä te sinne katolle tahdoitte, jotta  vuotoja ei omissa kämpissänne tapahdu. Ei missään tilanteessa. Jos olisi kysytty, niin tottakai olisimme tahtoneet sellaista tiivistettyä peltiä, mikä ei tule aiheuttamaan vuotoja ja vuotojen aiheuttamaa harmia missään tilanteissa.

Ymmärrän kyllä, että kukaan ei oikeasti tahdo ottaa vastuuta. Toimittaja toimittaa sellaista kun tilaaja tahtoo, kun toimittaja on vakuuttanut, että tämä tuote toimii. Entäpä kun on poikkeava tilanne. Lunta tulee ja varotoimenpiteistä ei huolehdita. Toimittaja lupaa jotain ja tilaaja tilaa jotain, kuka vastaa siitä, että vahingot korvataan.  Lunta tuleekin, ja varsinkin sellaista odottamantonta lunta, joka aiheuttaa hämminkiä toimittajan lupaamissa profiileissa. Mielestäni tilaaja on vastuussa tilaamastaan.   Sulanut lumi ei mene sinne minne kuuluu. Ei ainakaan sinne , minne toimittajan peltiprofiilit ovat luvanneet. Veden pitäisi mennä jotain kouruja pitkin jonnekin. Nyt ne kuitenkin tulevat uuden kämpän ostaneen asukkaan olohuoneen lattialle. Jos tilaajalla on ollut mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, miksi tilaaja ei ole valinnut sitä, mikä on Suomen ja tässä tapauksessa Kotkan olosuhteisiin sopivin. kustannuksista huolimatta.

En toki tohdi moittia yhtiötä, jolta olen asuntoni ostanut: Kerron kuitenkin. Peltien toimittaja on Ruukki Oy ja peltien tilaaja on entinen OKA oy eli nykyinen Lemminkänen Kaakkois-Suomi Talot.

Totean vielä: Ei ole mukavaa saada vettä upouuden asunnon olohuoneen lattialle. Tiedän, että en ole millään tavoin vastuullinen. Koska tiedän, että en ole vastuullinen, toivon, että vastuullinen löytyy ja kantaa  vastuunsa jos ei ole epäreiluin sopimuksin sellaista kiertänyt.  Mielestäni vastuullisia ovat tilaaja Oka Oy ja toimittaja Ruukki Oy. Se, mitä tilaaja/toimittaja eivät ole tilausta tehdessään tienneet tai sopineet, asukkaalla ei  voi olla tietoa ennenkuin kyseiset sopimukset ovat avoimesti nähtävillä.

Näinhän se peli menee........

Perjantai 26.2.2010 klo 23:01 - eevariitta.pitko@gmail.com

Kun Suomi ei onnistu USA pelissä, niin missä mahtaisi olla syy?

Mitä sellaista on tapahtunut tänään, mikä on voinut saada Suomen jääkiekkojoukkueen kokonaan pois tolaltaan?

Pörssikurssit? Ei! Ei! Ei! Kun kiekko meni tuonne suuntaan, niin käännyttiin toiseen suuntaan?  Miten voi olla näin? Historialliset syyt! Suomi vain on ollut idän ja lännen pelimerkkinä ja kun itä ei ole enää mukana niin Suomi on menettänyt pelin. 

Eihän se näin voi olla! Kun Ruotsi on poissa pelistä, niin sympatiseeraako Suomi ja pelaa kuin velipuolikuu ilman sen puolikkaan tukea. Ja kun Venäjä on poissa pelistä niin Suomi pelaa kuin velitäysikuu ja antaa USAn vetää turpiin sen kun pelaajavaihdolta kerkiää.

Uskomatonta ja hävettävää?! Löytyykö mistään asiallista selitystä?

Henkinen ote? Itseluottamus? Maalivahdin epäonnistuminen? Tulee mieleen RAHA, onko sittenkin rahalla merkitystä? Voidaanko menestystä ostaa? Voidaanko menestystä riistää ja miten? Onko millään enää merkitystä?

Jos on kysymys rahasta niin kaikki on anteeksi annettu. Ne pelaa, jotka eivät pelkää.

Sorry, Mertaranta... olet hyvä, mutta mahdottomuuksien edessä Sinulta vaaditaaan yliluonnollisia kykyjä. Pelkästään selostajan taidoilla peliä ei voiteta, vaikka sinulla niitä kykyjä toki on toisillekin jakaa.

Onneksi on "Me naiset" ja mitali. Naiset ja lapset ne ovat tämänkin olympiaadin sankareita.

Muutossa muuttuu........

Torstai 25.2.2010 klo 8:03 - eevariitta.pitko@gmail.com

Muutossa muuttuvat myös yhteystiedot. Harmi, etten voinut siirtää vuosikymmeniä hyvin toimineen operaattorin tietoliikenneyhteyksiä uuteen kotiin. Se ei vain onnistunut, joten jouduin vaihtamaan operaattoria.  Entinen pp1.inet.fi sähköposti jää pois. Kotkassa on näemmä KYMPillä vahvat markkinat.

Uusi sähköpostiosoitteeni on:      (joka ei operaattoria vaihdettaessakaan muutu)  

eevariitta.pitko@gmail.com

http://www.eevariittapitko.fi

Muutto ja muutos

Keskiviikko 24.2.2010 klo 10:03 - Eeva-Riitta Pitko

Muutto on muutos. Muutto on projekti, jossa on monta eri vaihetta.  Asunnon hakeminen, muuttoon valmistautuminen, muuttoauto-, muuttolaatikot ja muutossa auttavat ihmiset.

Muutin lauantaina 20.2. pakkasta oli yli 20 astetta. Muuttomatka Kouvolasta Kotkaan ei ole pitkä.  Toisaalta muuttomatkan pituus ei vaikuta muuhun kuin siihen, että pyrkii tuomaan kaiken yhdellä kertaan. Muuttotavaroiden sisään kantaminen on loppupiste muuton muille monille järjestelyille. Tavaroiden pakkaaminen ja kuormaaminen muuttoautoon vie paljon enemmän aikaa ja vaatii järjestelmällisyyttä ja suunnittelua. 

Muutossa huomaa, miten paljon turhaa tavaraa on kerääntynyt. Miksi ei ajoissa heitä pois tai luovu sellaisesta, mitä ei tarvitse tai ei ole ainakaan viimeisten viiden vuoden aikana tarvinnut.  Muutossa on oltava melko realisti ja päätettävä, mitä vielä tarvitsee tai millä ei ole enää elämälleen merkitystä.Kumma kyllä, jopa valokuvat joutuvat hävityslistalle. Miten ihmeessä niitäkin on kertynyt aivan mahdottoman paljon.

Miksi sitten muuttaa? Muutto on aina muutos. Muutoksessa on aina mahdollisuus. Muutos tietää hieman vaivannäköä, toisaalta ilman vaivannäköä ei tapahdu muutosta.

Nuoret matkustavat, interreilaavat, pakkaavat rinkkaan sen mitä kuukausien matkalla tarvitsevat. Järkevää näin muuttajan näkökulmasta. Tärkeintä on puhdas vesi ja pohjoisen pakkasissa lämmin asuinpaikka.

 

Maailma loppuu 21.12.2012, ole valmis!

Torstai 18.2.2010 klo 21:32 - Eeva-Riitta Pitko

Tänään 18.päivänä helmikuuta 2010 klo 21 esitetään television TEEMA-kanavalla ohjelma Maailmaloppu osa 2/2. Maailman lopun ennustus perustuu Nostradamuksen astrologisiin tulkintoihin taivaan kannen tähtikuvioista.

Mitä nyt sitten kannattaa tehdä. Vielä on lähes päivälleen 22 kuukautta tehdä mitä ikinä tahtoo. Lainojen korot ovat hyperalhaalla. Miksi et ottaisi lainaa sen minkä pankki sinulle myöntäisi. Lainan korko 1kk euribor 0,920 jne. Jos kerta näin on, että maailmanloppu tulee Tuomaan päivänä 2012, miksi ei sitten kannattaisi riskeerata. Kokeilla elämää ilman rahahuolia nyt,  kun  lentokoneetkin vielä voivat nousta ilmaan turvallisilta kentiltä. Tottahan on, ettei maailmanloppua voi paeta minnekään maailmankolkalle, mutta olisihan ehkä huomattavasti miellyttävämpää viettää loppuaika jossakin lämmössä ja auriongossa kuunnellen maininkien verkkaista loiskintaa valkoisille hiekoille.

Entäpä jos päättäisimme, että seuraava päivä on loppuelämämme ensimmäinen päivä.  Miten tämä päätös muuttaisi asennettamme elämään ja kaikkeen siihen, mitä arkisessa aherruksessamme vuorokauden tuntien aikana tapahtuu. Kun heräämme aamulla koemmeko iloa siitä, että on uusi päivä vai tuntuuko meistä siltä, että voi ei taas... siihen samaan tylsyyteen, samaan  työpaikkaan samojen naamojen joukkoon, - paikkaan,  jossa tärkeintä on saada päivänsä kulumaan iltaan niin että ehdimme siihen bussiin, joka lähtee jokaikinen päivä siihen samaan aikaan ja vie sinne samaan paikkaan. Kotiin, jossa heräämme seuraavana aamuna samaan tylsyyteen.

Entäpä jos?  Jos todellakin tietäisimme, että meillä on vain tietty määrä päiviä käytettävissämme. Käytettävissä siihen, mtä hengittäminen ja elossa oleminen tarkoittaa. Esimerkkejä on lukuisia. Ihmiset, jotka sairastuvat vakavasti saavat tietää elinpäiviensä lukumääräksi kuukausia, korkeintaan vuosina. Kykenemmenkö mitenkään asettumaan heidän asemaansa, tuntemaan sen, miltä heistä tuntuu. Tuskin.

Miksi siis eläisimme kielteisesti kokematta ansaittua iloa ja onnea jokaisesta päivästä, joka eteemme aamuisin avautuu.  Ikä ja Siperia opettaa. Ikä antaa perspektiiviä elämän rajallisuuteen. Ikä opettaa ymmärtämään vanhuksia. Olemme herkkiä syyttämään toisia elämämme vastoinkäymisistä. Ketä syytämme, kun ikää karttuu ja vuosirenkaat lisääntyvät.  Minulla vuosirenkaat ja niiden mukanaan tuoma elämänkokemus jo on, sinulle, nuorempi lukijani, ne ovat tulossa, miksi emme siis voisi kunnioittaa toisiamme?

Onko kehityskeskusteluissa järkeä?

Keskiviikko 17.2.2010 klo 6:41

Kehityskeskustelut ovat palkkausjärjestelmien pakkopullaa.  Kuuntelen paljon YLEn Puheohjelmia.  Oheisessa linkissä on ansiokasta puhetta kehityskeskusteluista ja tavoista, joilla niitä käydään.

http://areena.yle.fi/video/758111

Mielestäni pitäisi asettaa yläikäraja,  jolloin ei enää työyhteisössä tarvitsi uhrata aikaa kehityskeskusteluihin. Kun henkilöllä on yli 30 vuotta työuraa, toimii kuin kävelevä arkisto, tietää ja taitaa ja voi olla mentorina nuoremmille, pitäisi hänen tehtävänsä ja palkkauksensa määräytyä sen mukaan. 

Virallisen tilaston mukaan valtiolla oli vuoden 2009 lopussa 121 923 henkilöä töissä.  Laskelmaa varten pyöristän lukumäärän 121 500 henkilöön, sillä oletan, että presidentti ja korkein valtion virkamiehistö ei käyne kehityskeskusteluja vaan heidän työuransa on keskusteluissa aina joka neljäs / kuudes vuosi toimitettujen kansanedustaja- ja presidentinvaalien yhteydessä.

Tehtävä: Kun valtiolla 121 500 henkilöä työssä, kehityskeskusteluun käytetään yksi tunti, tuntipalkka keskiarvoksi arvioituna on 50,20 e. Mikä keshityskeskustelujen kustannus valtion talousarviossa on?

Vastaus:   6,1 miljoona euroa.

Vertailun vuoksi. Olen työssä valtion virastossa, jossa on 25 virkahenkilöä. Vuotuiset kehykset eli talousarvio palkka-, ym. henkilöstökustannuksiin on noin 1 milj. euroa.

Tunnetko yhteisvastuun?

Maanantai 15.2.2010 klo 5:47 - Eeva-Riitta Pitko

Yhteisvastuu syntyi 60 vuotta sitten lähimmäisenrakkaudesta, jolloin lapsiperheiden hätä antoi kipinän keräykselle. Tuo kipinä ei ole koskaan hiipunut. Vuonna 2010 kerätään varoja köyhille lapsiperheille Suomessa ja Haitissa.

- tänään 15.2., on palkkapäivä,

- on hyvä lämmin hellä mieli jokaisen…kipinä ei ole hiipunut!,

- pienipalkkaisen pitää tuntea hyvää mieltä palkkapäivänään kun on lahjoittanut  osan korvaamatonta työpanostaan yhteisvastuuseen,

- yksityisellä maksamaton osuus luovutetusta työpanoksesta menee työnantajaa hyödyttämään, osinkoihin, mahdollisesti tuleviin investointeihin tai - työntekijän ja verottajan kannalta kehnoimpaan vaihtoehtoon... verottomille tileille Karibialla,

- valtionhallinnossa pienipalkkaisen työntekijän työpanoksestaan korvauksetta luovuttama summa ei ole korvamerkitty. Jos sen voisi korvamerkata, soisin sen menevän yhteisvastuutilille ja Suomen köyhille perheille.  Valitettavasti summa jää valtion pohjattomaan kassaan ja edelleen selittämätömälle tielle kiertokulkuun,

-ilman korvamerkkiä summa voi joutua hyvätuloisen   kukkaroon, tai vielä pahemmin,  -vaalirahasotkuihin.

- ahneille ja törsäykseen!

- hyvinvointiyhteiskunnan tuntomerkki on sosiaalinen oikeudenmukaisuus,

- miksi sitten maassamme  tarvitaan erikseen yhteisvastuukeräyksiä köyhille lapsiperheille?

Onko systeemi syönyt itsensä puhki?

Oletko koskaan nähnyt vaivaa?

Perjantai 12.2.2010 klo 7:49 - Eeva-Riitta Pitko

Siunatussa hulluudessa Rummukainen kysyy veljeltään: "Oletko koskaan nähnyt oikein viisasta miestä"? Toinen raapii korvallistaan ja on hiljaa.  Nähdä-verbiä käytetään tässä kohdin kahdessa merkityksessä: nähdä fyysisesti ja kohdata tunnetasolla. Nähdä- verbi on aika vekkuli.  Silmillämme luomme kuvan ympäröivästä fyysisestä todellisuudesta.  Näemme, koska meillä on silmät. Olenpa miettinyt sitäkin, miksi on alettu käyttää käsitettä "aisti". Tuntoaisti, hajuaisti, kuuloasisti, makuaisti ja näköaisti.

Oletko koskaan "nähnyt vaivaa"? Emme kysy mielellämme: "Oletko koskaan nähnyt vaivaista miestä"? Tämä selvennykseksi siihen, että nähdä verbin käyttötarkoitus näissä on perusteeltaan erilainen. "Nähdä vaivaa" on kokemusperäistä ponnistelua jonkin asian saavuttamiseksi tai ikävimmillään toimintaa, joka ei meitä miellytä. Emme mielellämme näe vaivaa, koska se ei ole hauskaa tai vaivannäön kohde ei kuulu tehtäviimme.

Kun seuraavan kerran kuulet jonkun sanovan : "siitä on niin paljon vaivaa", katsopa tarkemmin sanojaa. Kysy häneltä miten hän kokee asian vaivalloisena, miksi hän ei tahdo sitä tehdä? Kysypä samaa asiaa joltakin toiselta ja saatat kuulla vastauksen, ettei hänelle ole siitä "mitään vaivaa".

Sukulaismiehelläni on ilkikurinen tapa kysellä hauskasti ja kaksimielisesti. Minkä näköinen se kalori on? tai minkä näköinen se vitamiini on? tai oletko koskaan nähnyt, minkä näköinen se vaiva on? Nii- in, hyviä kysymyksiä.

Onko sinulla jo sukupuolisilmälasit?

Torstai 11.2.2010 klo 6:46 - Eeva-Riitta Pitko

Kun sinulla on sukupuolisilmälasit nenälläsi, ymmärrät miten sukupuolten välinen tasa-arvo, yhdenvertaisuus ynnä muut lakiin kirjatut asiat tulee toteuttaa.

Kun sanat tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus käsitteinä eivät riitä on lanseerattava markkinoille jotain uutta ja hienompaa. Kuinkahan monta aivohiirtä (-riihtä) onkaan tarvittu kunnes on löydetty uudissana, jota ei tekstinkäsittelyohjelman oikeinkirjoitusversiokaan tunne.  Hieno keksintö, otetaanpa käyttöön oikeinkirjoitusohjelma ja katsotaan, mikä sana ei mene läpi. Tuloksen täytyy olla jotain, millä on merkitystä. Merkitystä on suunnittelijoiden mielestä kaikella, mitä tavallinen taatelintallaaja ei suunnitteluslangissa ymmärrä.

Kokonaisarvio, sukupuolinäkökulma ja valtavirtaistamainen? Niistä lisää ...

http://eevariittapitko.kotisivukone.com/109

Lähtee, ei lähde, lähtee...?

Maanantai 8.2.2010

eläkkeelle! Taas ladataan täysillä. Tv-ruutuun ilmestyy Raimo Sailas, valtiovarainministeriön virkamies. Minkähän ikäinen Raimo on? Hän on pettynyt. Onko Raimo jo sen ikäinen, että hänet irtisanotaan eläkkeelle. Hänen mielestään eläkeiän alarajaa pitää nostaa, jonka seurauksena myös ylärajaa pitää nostaa. Ehkä Raimo ei tahdo veronmaksajaksi eläketuloilla. Pääministeri esitti eläkeiän nostamista 65:een vuoteen ajatuksen kristallisoiduttua viime keväänä Rukan lumilla. Raimo Sailas hiihtää Ylläksen lumilla. Ylläs on selvästi Rukaa ylempänä, joten eläkeiän nostamiselle täytyy Sailaksella olla paremmat perustelut.

Oletan, että Sailas kuuluu suuriin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat ovat niin suuret, että siitä väestä riittää moneen muhunkin luokkaan. Suurin osa lienee joko työttömyys- tai työeläkkeellä.  Viime vuonna jäi eläkkeelle 80 000. Onhan vielä meitäkin, jotka saamme olla työssä 68 vuotispäivään saakka. Kun on aloittanut 16 vuotiaana ehtii pidentää työuraa molemmista päistä.

Eläketyöryhmä esittää työterveyshuollon ja koulutuksen kehittämistä. Molemmat ovat jo tällä hetkellä hyviä, toki kehittämistä on. Molemmista on suuri apu työssä jaksamisessa. Kehittämisen pitää olla tasapuolista kaikkia työssä olevia ikäryhmiä koskevaa.

Koulutus on yhtä tarpeellista niin työttömille kuin työllisille.Mutta kuka sitten tekee ne "paskaduunit" ja "näpertelyhommat" jos kaikki tahtovat "kunnon" töitä, mitä ne sitten kunkin mielestä ovat. Nykyisissä palkkausjärjestelmissä tehtävät on pisteytetty eri tasoille. "Kunnon" tehtävät ovat työntekijän mielessä niitä, jotka on pisteytetty ylemmille tasoille. Kympillä on selvästi parempi kaiku kuin nelosella. Nelkulla joutuu preppaamaan ja kesälukemaan. Siis tekemään enemmän duunia.

Siellä lepää.....ihanaa Leijonat...

Lauantai 6.2.2010 klo 21:48

4-0, jokohan nyt taittuu? Parasta, mitä aikoihin olen TV:stä uusintoina nähnyt. Ihanaa Leijonat ihanaa... Yle Teemalla lauantai-iltana uusintana Suomen MM-kiekkovoitto Tukholman Globen-hallissa. Selostajana kakkien aikojen paras...SeOn SiinäMertaranta. Rampe Helminen, Ville Peltonen, Saku Koivu,Timo Jutila...Tupu-Hupu ja Lupu.  Ihanaa hurmosta ja Maamme-laulu MM-voiton kunniaksi. Mitä siitä, jos voittoisan joukkueemme valmentajana oli  Kurre- Kurt Svensson- Ruotsalainen. Vai oliko se Lindström, sama se, Virtanen tai Lahtinen.

Me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen. Keke Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen ovat voittaneet F1- maailmanmestaruuden. Hienoja yksilösaavutuksia, hienoja voittoja heidät palkanneille formulatalleille. Sankareita ovat olleet hiihtäjät, mäkihyppääjät ja monet, monet niin kesä- kuin talviurheilun yksilölajeissa maallemme kultaa ja kunniaa tuoneet urheilijat.

Miksi joukkuelajissa saavutettu voitto on erilainen? Miten se sykähdyttää enemmän kuin yksilösuoritukset? Onko joukkueurheilussa jotakin sellaista, mihin meidän tulisi kyetä muuallakin yhteiskuntaelämän tasoilla? Katsommeko joukkueurheilua korvikkeena sille, mistä muualla elämämme alueilla jäämme paitsi.  Kuinka tärkeää olisikaan työyhteisöissä pelata pelejä, jotka edistävät ihmisten hyvinvointia ja työpaikalla viihtymistä. Kuinka usein "työpaikkapeleissä" on kyse aivan muusta; kateudesta, pikkumaisuuksista, vääristä tulkinnoista ja omahyväisyydestä. Pomottelusta, nilkkimäisyydestä ja pitkämielisestä kostamisesta!

Mitä Matti Virtanen voisi ottaa opikseen Kurt Lindströmiltä?  Kurt on aivan yhtä tavallinen Lindström kuin Matti on Virtanen, mikä heitä erottaa? Tahtooko Matti Virtanen johtaa mutta Kurt Lindström tyytyy  valmentamaan.

Mitä meistä tulisikaan hyvässä valmennuksessa?

"Supistuksia odotellessa"

Perjantai 5.2.2010 klo 6:08 - Eeva-Riitta Pitko

Otzikko on Bisquitilta lupaa kysymätön lainaus. Tarzan niinkuin Tarsan.

Aforismi (suom. ajatelma, mietelmä, mietelause) on tiiviissä ja lyhyessä muodossa lausuttu ajatus. Täsmällisemmin määriteltynä aforismi on ajatuksellisesti painokas sekä tiiviisti ja tyylikkäästi muotoiltu virke tai niiden kokonaisuus. Määritelmällisesti aforismi on proosaa eli aforismissa rivit kirjoitetaan loppuun ilman säejakoa. Wikibediittinen, täsmällinen määritelmä käsitteelle aforismi.

Otsakeen "Supistuksia odotellessa" on Bisquitin aforismisofiaa.  Miten lukija assosioi, on kokonaan lukijan käsityskyvyssä ja tulkintaherkkyydessä. Viimeisillään perillistään odottavan äidin, isän ja lähisuvun elämä kuluu supistuksia odotellessa.  Lähikuppiloissa kumotaan tuoppeja supistuksia odotellessa ja yhteiskunnan päättäjät kiiruhtavat päätösfoorumeilleen supistuksia odotellessa. Kansansuosion hiipumista pelätessä. " Eduskunta? Neljä vuotta luritushuonetta."(Bisquit)

"Eurooppa on yhdentynyt kun pääoma on kahdentunut ja sosiaaliturva puolittunut."(Bisquit)

Tiivista tekstiä, jossa kolmella nimi- ja teonsanalla on kerrottu maamme ulkomaa-, talous- ja sosiaalipolitiikka vuodesta 1995.

Päätös ja sen seuraukset "savolaisten vastaanottokodissa". "Se tekköö minkä tahtoo. Musta aakko on koko mualimankaakkeuven toinen piä.Se on nuinnikkäesti käörä"(Bisquit),

Hyötyä käskyttämisestä?

Tiistai 2.2.2010 - Eeva-Riitta Pitko

Siviilipalvelus vai varusmiespalvelus?

Maassamme on lakiin perustuva kutsunta kaikille 18 vuotta täyttäneille miehille, jotka ovat Suomen kansalaisia.  Äidin mielikuvituksessa 18-vuotias poika ei ole vielä mies.

Varusmiespalvelukseen saavat pyrkiä myös naiset. Naisille kutsunnat eivät ole pakolliset.  Miehille lakisääteisen vevollisuuden määräämän palveluksen voi suorittaa joko varusmiespalveluksena Suomen Puolustusvoimissa tai siviilipalveluksena. Naiset, jotka ovat omasta halustaan tahtoneet varusmiespalvelukseen, suorittavat sen eri puolilla maamme varuskunnissa.

Miksi nostattaa laineita kysymyksestä?

Presidenttimme Tarja Halonen on nostanut asian esille ehdottamalla siviili- ja varusmiespalvelukurssien yhdistamistä. Oma mielenkiintoni heräsi tässä vaiheessa.

Kunnioitan ihmisten valintaa. Mieshenkilö voi valita suorittaako lakisääteisen palveluksensa varusmiespalveluksensa Suomen puolustusvoimissa  vai siviilipalveluksena. Naiset puolestaan tahtovat varusmiespalvelukseen ja voivat suorittaa palveluksen loppuun siviilipalveluksena, mikäli päättävät keskeyttää puolustusvoimissa.

Ehkä siinä ei ole eroa, mutta voi ollakin! En blogissani puutu tasa-arvoseikkaan. Ne naiset, jotka omasta vapaasta tahdostaan hakeutuvat Suomen puolustusvoimien järjestämään varusmieskoulutukseen osallistuvat siihen todella omasta vapaasta tahdostaan.  Tasa-arvo ei pelitä tässä elementissä. Naisten ei tarvitse suorittaa siviilipalvelusta kuin siinä tapauksessa, jos he keskeyttävät varusmiespalveluksensa.

Ehkä tässä onkin se presidenttimme hakeman yhdistämisehdotuksen ydin siviili- ja varusmiespalvelusten peruskurssien yhtäaikaisesta suorittamisesta. Ehkä saisimme maahamme enemmän velvollisuudentuntoisia ihmisiä tilanteisiin, joissa tarvitaan kykyä toimia katastrofitilanteissa. Ehkä ennenkaikkea meille naisille tämänkaltainen koulutus olisi tärkeää.

Miksi nyt näitä mietin? Olen itse syntynyt 1950, jolloin oli kulunut vasta viisi (5) vuotta aikaa siitä, kun Suomi oli selviytynyt toisesta maailmansodasta. Mielestäni on hienoa, että nuori suomalainen nainen voi osallistua varusmiespalvelukseen. Jos minulla olisi ollut siihen mahdollisuus, olisin ollut hyvä "mahdollinen".  Siihen minulla on geeniperintö isältäni, joka oli sotaveteraani. Hän kuoli 85 vuotiaana saappaat jalassa.

Kun poikani kutsuttiin Suomen puolustusvoimien palvelukseen, oli  itsestään selvää, että hän ottaa kutsun vastaan. Isäni, Kolmen Kannaksen Koukkaajan esimerkki velvoitti häntä siihen. Siihen, mitkä kokemukset, joidenkin nuorien mielestä jopa traumaattiset jäivät vuoden 2005-2006 varusmiespalveluksen ja RUK:n talvikurssin nro 227 ajasta, siihen en tiedä vastausta. Käsky kuulunee, ettei niistä ajoista puhuta "kuin kavereiden kesken". Pojallani on vuoden kokemuksestaan sotialaspassi, joka velvoittaa häntä jatkossa toimimaan niinkuin käsky käy.

Palaan otsikkoon. Mitä hyötyä käskyttämisestä? On erilaisia tilanteita, joissa käskytys on ainoa oikea tapa toimia. On tilanteita, joissa ei voida jäädä pitämään tiimipalavereita siitä, mikä tässä tilanteessa olisi hyväksi. On olemassa tilanteita, joissa on yksinkertaisinta ja helpointa olla protestoimatta käskyn antajaa. Silloin voi olla kyse elämästä ja kuolemasta. 

Työelämässä on aloja, joissa jokainen voitettu sekunti on tärkeää. On kyse elämästä ja kuolemasta.  Omassa turvallisessa toimistovirassani en tarvitse ottaa vastuuta toisen ihmisen hengestä. Siitä huolimatta hyvä ja oikeudenmukainen käskytys ei olisi haitaksi.  Käskytys edellyttää tietoja, taitoja ja luottamuspääomaa, joka merkitsee takuita hyvään lopputulokseen pääsemiseksi.

Yrityspuolella se tarkoittaa saavutettua voittoa ja hyvää tulosta sen tärkeäksi nimetyn kirjanpidollisen "viivan" alapuolella. Kuuntelin YLE Puheessa keskustelua, jossa oli mukana mm. Kone Oy:n nykyinen johtaja Matti Alahuhta. Kone Oy:llä on noin 30 000 työntekijää eri puolilla maailmaa. Johtaja kykenee olemaan "läsnä" kaikkien heidän työssään. Siinäpä miettimistä!

Mehän rakastamme telkkariohjelmiamme...?

Maanantai 1.2.2010 klo 20:21 - Eeva-Riitta Pitko

Onneksi telkassa on ohjelmaa meille kaikille………..

Tulin töistä kotiin ennen viittä illalla. Sinänsä harvinaista. Syy tähän ylellisyyteen oli toimimattomissa tietoliikenneyhteyksissä, jonka vuoksi olimme lähes halvaantuneina työpisteissämme. Kotona yhteydet kuitenkin toimivat. Onneksi, koska ensimmäinen tehtäväni kotiin tultuani on avata telkkari  ja viritellä läppärin nettiyhteydet toimiviksi. Kupillinen kahvia tippuu siinä samanaikaisesti.

Istahdan lempituoliini, avaan telkkarin ja tietokoneen. Klo 17.05 Neiti Marple, (TV1), Töötti ja Pulteri (TV2), Kauniit ja Rohkeat (MTV3), Päivien viemää tai nelosen 17.15 uutiset, 16.55 Mille (Fst5), Subilla Poliisikoira Rex),Jimillä Kuuluisat Kuppilat ja se, jonka valitsin: Teemalla klo 17:00 Wehrmacth- Saksan sotakone.

Kokoonnumme aamulla työpaikallemme. Yhteisen kahvitaukomme täyttävät erilaiset vertailut edellisenä iltana valitsemistamme ja näkemistämme television tuottamista ja kunkin omaan tajunnanvirtaan mieluisinaan pitämistä ohjelmista.

Törmäämme melkoisiin mielipide-eroavuuksiin: Kanavia on useita ja jokaisella on oikeus valita mieleisensä kanava. Kenellä meistä olisi kirkkain otsin oikeus väittää, että Teemalla klo 17 alkanut Werhmacth- Saksan sotakone olisi pitänyt katsoa. Ehdottomasti!  Minä katsoin sen, ja olin järkyttynyt. Siitä ja juuri sen vuoksi en tohtisi suositella sen katsomista kenellekään työtovereistani.

Jos olisin ollut riittävän viisas olisin päässyt vuosikymmenten takaisten asioiden ajattelulta yksinkertaisesti kääntämällä kanavaa. Vaikkapa Töötille ja Pulterille, niitä kiinnostuneina katsovan ikäpolven kanavalle. Heidän, joiden elämään Wehrmacht , Hitler ja tähän nimeen liittyvät kauheudet tulevat vasta aikanaan historian oppikirjojen haalistuneilta sivuilta. Meille 1950-syntyneille asiat ovat kipeän läheisiä varsinkin kun henkilöt, jotka itse kauheuksien kokeneina tai silminnäkijöinä kertovat kokemuksistaan televisiossa.

Ainoa tärkeä kysymykseni on.!

Miten me, eri aikoina eläneet ihmiset ja eri aikoina eri tavoin asioita kokeneet ihmiset, -oppisimme kunnioittamaan toisiamme?

Kybersota, olethan kuullut siitä. Sekö on tulevaisuuttamme?  Niin…in tänään olimme työpaikoillamme ja työpisteissämme kyvyttömiä operaattorimme toimivuuden vuoksi.

Entäpä... kun kaikki tärkeimpinä pitämämme yhteydet on kaapattu jonnekin kyberavaruuteen?

 

Kolmekymmentäkahdeksan vuotta ja yksi kuukausi

Maanantai 1.2.2010 klo 6:45 - Eeva-Riitta Pitko

Rakas päiväkirja 1.2.2010

Kello on 07.38, Ylen aamu TV on kertonut juuri yön aikana jumiutuneista eläkeneuvotteluista. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka pitkiä työuria neuvotteluihin osallistuvilla henkilöillä on. Heitä mitenkään väheksymättä, oletan, että useimmat heistä lienevät siirtyneet työelämään pitkän yliopistollisen koulutuksen jälkeen reilusti yli kaksikymppisinä, ehkä lähempänä kolmeakymmentä.

Suuret ikäluokat rynnivät työmarkkinoille 1950-1960 luvuilla. Olin 16 vuotias saatuani ensimmäisen työpaikan. Sen jälkeen koulu ja työ ovat vuorotelleet elämässäni ollen monia vuosia elämässäni samanaikaisina. 40 tuntia opiskeluun ja 37 tuntia työhön. Opintoviikoksi laskettiin noihin aikoihin 40 tunnin käyttö opiskeluun.

Vielä unisilla aamuaivoillani kävin pikaisen kelauksen vuodesta 1967 lähtien tähän aamuun 1.2.2010. Laskin työssäoloaikani lukematta pois lomakuukausia tai äitiyslomaa, jotka ovat olleet yhtäkaikki työaikaa.

Tänään on elämäni 13 710:s työssäolopäivä. Se tekee yhteensä 38 vuotta ja yhden kuukauden. Täytän tänä vuonna 7.9. 60 vuotta.  Ikäpolveeni kuuluville ei hyväksytä eläkepalkan laskennan perusteeksi ennen 23 ikävuotta tehtyjen työvuosien ansioita. Meistä töihin jo varhaisina nuoruusvuosina lähteneistä tuntuu humoristiselta, kun nyt neuvotellaan eläkeiän nostamisesta kahdella vuodella.  Monet ikäpolvestani ovat ehtineet olla ennen 60 vuotispäiväänä työelämässä 45 vuotta, joista 6-7 ensimmäistä vuotta ilman eläkeperustetta. Viime vuonna eläikeiän, 63 vuotta, saavutti suurin määrä ihmisiä, mitä koskaan aikaisemmin maamme historiassa on tapahtunut.

Nuorena "eläke"-sanaa ei edes tunnista sanavarastoonsa kuuluvaksi. Eläkeajatukset tulevat mieleen ensimmäisiä kertoja 50 vuotispäivänä tai viimeistään silloin, kun perheen nuorimmainenkin on aloittanut oman itsenäisen elämänsä. Yhä useimmin mieleen tulevat toiveet terveydestä. Omat vanhemmat sairastuvat ja kuolevat pois, yhtäkkiä onkin  itse ensimmäisenä poissiirtyvien linjalla. Elämän jokaisella päivällä on aivan uusi merkityksensä. Toivoo, että aikajanaa vielä olisi. Toivoo, että vielä näkee lastenlastensa elämän asettuvan uomiinsa. Jokaisen ihmisen jokaisella elinpäivällä on merkityksensä. Työ on tärkeää.  Miten työ määritellään, siihen pitäisi enemmänkin kiinnittää huomiota.  Nyt neuvotteluissa tärkeää on se työ, josta saa rahallisen korvauksen.  Suuri joukko ihmisiä saa elämäänsä sisältöä antamalla aikaansa vapaaehtoisena joko kotimaassa tai ulkomaisissa kohteissa.

On hienoa olla "ikäihminen" ja nyt käytävät neuvottelut pohjustavat meille ikääntyville uudenlaista tulevaisuutta.  On ehkä itsekästä ajatella, että meistä tulee tärkeitä, meillä on merkitystä ja olemme vanhoinakin yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Toivoa ei kannata menettää, ehkä meistä sittenkin tullaan pitämään hyvää huolta.

Sporttelit eivät ole nykyaikaa

Lauantai 30.1.2010 klo 6:45

Valtionhallinnon tehtävät ovat lakisääteisiä. Laki on laki ja lain säätäjät ovat vastuussa antamistaan säännöksistä. Tavallisena arki-ihmisenä ihmettelee lakeihin sisältyviä oikeuksia, joita valtiolta palkkaansa saavat virkamiehet voivat meiltä veronmaksajilta laskuttaa. 

Tähän asti on kaikki OK.

Laki oikeuttaa virkamiehen nostamaan korvauksen lakiin perustuvasta toimenpiteestä. Esimerkkinä kaupanvahvistukset. Lakiin on kirjattu, ketkä voivat toimia kaupanvahvistajina. Lakiin on kirjattu, minkä suuruisen maksun asiakas maksaa kaupanvahvistuksesta. Ja.....lakiin on kirjattu, minkä suuruisen maksun valtion virkamies voi laskuttaa valtiolta asiakkaalle tekemästään palvelusta.

Asiakas maksaa palvelusta tietyn summan, nykyisellään 77 euroa riippumatta siitä, onko kaupanvahvistaja bisnesyrittäjä vai valtion virkamies. En ole oikea ihminen arvioimaan, miten bisnesyrittäjä palkitaan toimenpiteestä. Valtion virkamies saa laskuttaa valtiota ja meitä veronmaksajia lähes 40 euroa jokaisesta tekemästään kaupanvahvistuksesta.

Minusta se ei ole oikein.

Valtion kuuluu hoitaa sille lakisääteisiä tehtäviä.  Sporttelit ovat mennyttä aikaa.

Kun ei rahat riitä jukulauta.........

Perjantai 29.1.2010 klo 3:04

Muistammehan Irwinin, ja miksi emme muistaisi, kaikki me, jotka aloitimme iloiset Keihäsmatkamme Espanjaan ja Reberbahnin kautta päädyimme kulkemaan Kolmatta Linjaa takaisin. Edellinen ei kerro oikeastaan mitään  (ilman Urbaania sanakirja- Wikipediaa) heille, jotka ovat syntyneet kaikkien noiden mainitsemieni merkityksellisiä muistoja mieliin tuovien sattumusten ja soitantojen jälkeen.

Mitä ovat nämä Keihäset, Lahtiset, Kakkoset ja Sukarit, joiden liikeideat ovat ajanhenkeen polkaistuja ja yrityksilleen tuottoisia hittibisneksiä.

Miksi heitä ei sitten saisi olla? Ilman heidän kaltaisiaan kotomaamme laulut kaikuisivat ontompina ja maakuntalehtien sivumäärät olisivat entistäänkin vähäisempiä ilman muhkeita mainossivuja.

Markkinat kulkevat eri latuja.  Parhaiden menestyvät he, jotka ymmärtävät rahan poikivan eniten siellä, missä rahaa on tavallisella arki-ihmisellä ja tuotteita tarvitsevalla vähiten käytettävänään. Hyvin yksinkertaista. Pienoista liikemiesälyä apuna  käyttäen voi kartoittaa menestymismahdollisuutensa hyvin yksinkertaisesti selvittämällä, mitä työssä käyvä suomalainen ansaitsee keskimäärin kuukaudessa ja tarjoaa siihen palkkatasoon ja ostokykyyn nähden hinta- laatu suhteessa sopivaa tuotetta.

Nykyajan Robin Hoodit eivät ota rikkailta ja jaa köyhille. Globaalissa maailmantaloudessa tavara tuotetaan erittäin halvalla köyhissä maissa ja jaetaan halvalla toisen maan köyhille. Kauppa se on, mikä kannattaa kun ostaa eurolla ja myy kahdella. Kaikki on suhteellista.

Ja kuin hyväksi lopuksi. Sen ylimääräisen kassanpohjalle jäävän lantin kauppias voi sijoittaa vaalirahapottiin jaettavaksi köyhiltä rikkaille. Linnoissa taas tanssitaan vain yksi on joukosta poissa......eikä se ole Robin Hood.

 

Luottamuspulasta kirjoitan

Torstai 28.1.2010 klo 20:14

Luottamuspula, liitän linkin.......

Sunnuntai 17.1.2010 klo 17:15 - Eeva-Riitta Pitko

Mietin perjantaista lähtien, mitä tämä voi olla. LUOTTAMUSPULA... löytyihän se pitkien filosofisten mietintöjen jälkeen.  Siinä meni lähes kaksi vuorokautta. Näin se on kun yksin jäätelönsä syö!

http://www.keva.fi/Table_pict/cid2/News_txt/id1466/Luottamus_esimiehen_ja_tyontekijan_valilla.pd

Kun luotamme, niin siihen on perustellut syyt, kun emme luota, siihen on perustellut syyt.

Salaileminen ja valehtelu, vaikkakin tahaton, ovat luottamuksen menestyksekkäimmät syöpöt.

Työelämässä luottamuspulan taustalla on suunnaton määrä henkilökohtaisia tunteita, väärintulkintaa ja kyvyttömyyttä niin tietojen kuin taitojenkin osalta.

Tietämättömyys on onnistunein luottamuksen kalvaja.

Pakkaset herättävät muistoja...

Torstai 28.1.2010 klo 7:20

Vanha kansa, vanhimmat, jotka muistan ovat isovanhempani ja omat vanhempani. Isälläni oli tapana kirjoittaa joka päivä omaan kalenteriinsa tiedot päivän säästä ja tärkeimmistä päivän tapahtumista. Niinpä isäni muistotilaisuudessa oli liikuttavaa lukea otteita isäni kirjoitamista vuosikymmenten takaisista tapahtumista.  Isä aloitti päivän katsomalla lämpömittariin, käymällä ulkona ja istumalla aamuteelle keittiön pöydän ääreen.

Aamupalan jälkeen isä avasi kalenterinsa, pisti lasit nenänpäälle ja alkoi kirjoittaa.  Tammikuussa isä kirjoitti matikanpyynnistä. Katiskat piti jyystää jään alle tammikuun loppupuolella, sillä helmikuun alussa alkoivat matikkapyryt. Isän syntymäpäivänä 9.helmikuuta kokoonnuimme perinteiselle matikkakeitolle.  Matikkapyryjä seurasivat "pettäänpäristykset", joita piti olla seitsemän ennenkuin kesä pääsi tosi teolla tulemaan. Pettäänpäristys tarkoitti voimakkaita tuulia, jolloin mäntypuut karistivat kaarnaa ja kuivia oksia hangen pinnalle.  Liisterivoiteilla hiihtävä kansa väistyy laduilta kaarnan ja kuivien oksien tarrautuessa suksien pohjiin. Silloin ollaan jo lähellä vappuviikkoa.

Isä kirjoitti päivän tärkeimmät tapahtumat.  Kalasaaliit, vieraat ja muut erityiset sattumukset. Vaikkapa tukkirekan ilmaantuminen kylätielle tai ulkomaanrekisterissä olevan auton kääntymisen maitolaiturin kohdalla tien risteyksessä.  Kaikella oli tarkoituksensa ja isä selvitti asian itselleen. Tukkirekka meni suon reunaan metsäraiviolle ja ulkomaan rekisterissä oleva auto oli eksynyt tieltä. Sen piti oikeasti mennä saksalaisten vuokraamalle mökille, joka oli järven toisella puolella.

Näin se meni hiljaiselo kaukana maalikylistä. Pienillä asioilla oli merkitystä ja näin jälkeenpäin, kun isää ei enää ole kuin muistoissa, nuo pienetkin asiat sisältävät paljon mielleyhtymiä ja haikeita muistoja. Isäsuomalaisista pakkaspäivistäkin.

 

 

 

Onko elämää ilman filosofiaa?

Torstai 28.1.2010 klo 6:59

Onko elämää ilman filosofiaa?

Mitä jäit paitsi jos lintsasit filosofian oppitunneilta? Mitä on filosofia?

Sana 'filosofia' on lähtöisin kreikan kielen sanoista filia ja sofia, joista ensimmäinen merkitsee rakastamista tai ystävyyttä ja jälkimmäinen viisautta filosofia voidaankin käsittää siis viisauden rakastamiseksi.

 Filosofian maisteri (FM), joka on tutkintonimikkeenä humanistisella ja luonnontieteellisellä alalla. Tutkinto on mahdollista suorittaa Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampereen, Turun ja VaasanÅbo Akademissa. Huomionarvoinen seikka on, että filosofian maisterit eivät useimmissa tapauksessa ole opiskelleet lainkaan filosofiaa ja suuri osa filosofian pääaineopiskelijoista valmistuu yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisteriksi yliopistoissa.

Filosofiaa on sanottu kaikkien tieteiden äidiksi, koska jokainen erityistiede on aikanaan ollut osa filosofiaa ja itsenäistynyt vasta sitten, kun on kyennyt omilla tutkimusmenetelmillään hankkimaan tosiasiatietoa maailmasta. Filosofia ei tutki tosiasioita vaan niiden löytämiseen käytettäviä metodeja, niiden ymmärtämiseen tarvittavia käsitteitä ja niitä koskeville käsityksille esitettyjä perusteita. Filosofia on siten ajattelua koskevaa ajattelua.

Filosofia jaetaan perinteisesti teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan. Teoreettiseen filosofiaan kuuluvat tiedon mahdollisuutta ja perusteita tutkivat tietoteoria ja tieteenfilosofia, sekä kaikkein yleisimpiä olemassaoloon liittyviä kysymyksiä pohtiva metafysiikka. Käytännöllisen filosofian puolelle kuuluvat ihmisten läheisemmin käytännön elämään liittyvät osa-alueet: etiikka, yhteiskuntafilosofia ja oikeusfilosofia. Ne tutkivat yksilön ja yhteisön toimintaan liittyviä arvo- ja normikysymyksiä. Mm. Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitoksella filosofian opetus keskittyy erityisesti teoreettisen filosofian metodikursseihin ja käytännöllisen filosofian eri osa-alueiden kursseihin.

Filosofia on sopiva sivuaine kaikille oman tieteenalansa perustavista käsitteellisistä, metodologisista ja arvo-ongelmista kiinnostuneille.
Erityisesti jatko-opinnoissa siitä voi olla suurta hyötyä, koska se antaa hyödyllisiä ajattelutaitoja ja -tekniikoita, joita voi soveltaa myös filosofian alueen ulkopuolelle. Näitä tarjoavat erityisesti tieteenfilosofian, argumentaation ja logiikan kurssit.

Filosofiaa pääaineenaan lukeneet sijoittuvat hyvin erilaisiin tehtäviin, pääasiassa kuitenkin tutkimus- ja opetusaloille. Työnsaantimahdollisuudet riippuvat kuitenkin ratkaisevasti sivuainevalinnoista. Laajat sivuaineopinnot (mielellään syventävät opinnot) esimerkiksi jossakin oikeus- tai taloustieteellisessä aineessa parantavat työnsaantimahdollisuuksia olennaisesti.