Tuottavuus ja peruspalvelut         18.1.2007       

Tuottavuus vai inhimillisyys-vaihtoehtoina peruspalvelutuotannossa  

                         
Sosiaali- ja terveydenhuolto ei ajaudu kriisiin jos tuottavuutta nostetaan vakuuttavat sairaanhoitopiirien johtajat. Tuottavuus-käsitteen liittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteyteen kuulostaa  samalta  kuin yrittäisi saada kanan munimaan viisi munaa päivässä. Se perinteinen tuttu kaava tuottavuuden nostamiseksi on yksinkertaisuudessaan kustannusten vähentäminen tuotettua yksikköä kohden.  Väistämättä tulee mieleen vanha satu kultamunia munivasta kanasta kun tuottavuuskeskustelua ryydittää juuri tulleilla uutisilla Perloksen Pohjois-Karjalan tehtaiden henkilöstösaneerauksista.  Globaalissa maailmantaloudessa kun oli odotettavissa Perloksen alasajo Suomessa. Merkit olivat olleet ilmassa jo viimeisen tuotantovuoden ajan. Mutta mennäänpä takaisin sosiaali- ja terveydenhuoltoon, jossa tuote ei ole fyysinen kännykän kuori vaan inhimillinen, tunteva ihminen.

Tuottavuuskeskustelun pohjalla on erilaisten suoritteiden mittaaminen, joka johtaa työvoimavaltaisella kuntasektorilla ja sosiaali- ja terveydenhuollossa helposti vääriin tulkintoihin.

Mikä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuote eli suorite on, miten se on mitattavissa ja mitkä ovat tuottavuuden nostamisen vaikutukset ihmiseen. Heihin, jotka osallistuvat "suoritteen tekemiseen" käytännössä, pelkistettynä sanoen hoivaamaan ja hoitamaan ihmistä sairaaloissa, hoivakodeissa jne.

Onko julkisen sektorin palvelut ja niiden tuottaminen verrattavissa yritystoimintaan. Yritys on toiminnan muoto, yksikkö, joka käynnistyy, kehittyy ja kasvaa, jalostuu tai erikoistuu, joutuu kilpailuun ja uudistumaan. Uudistumis- ja elvytystoimien kariutuessa pahin lopputulos on yrityksen tuhoutuminen. Globaalissa maailmantaloudessa vaihtoehto on tuotannon siirtäminen työvoimakustannuksiltaan halvempiin maihin.

Puitelaki kuntien palvelurakenteen uudistamiseksi on tulossa. Puitelaki antaa nimensä mukaisesti kunnille puitteet, kun ne uudistavat kunta- ja palvelurakenteita.  Kunnat joutuvat ankaraan mietintään miten tuottaa edes riittävästi palveluja kun hupenevat taloudelliset varat asettavat omat rajoittavat ehtonsa. Yksityinen markkinavetoinen palvelutuotanto on vaihtoehto, mutta miten käy jos se joutuu toimimaan edellä kuvatuin yritysmaailmassa vallitsevien lakien ja ehtojen mukaan. Tuotantoa ei voi siirtää työvoimakustannuksiltaan halvempiin maihin.

Miten luonnollinen arvostus sopii terveyden- ja sosiaalihuollon palvelutuotannon rakennusaineeksi. Luonnollinen arvostus on inhimillinen eikä ensisijaisesti taloudellinen voima. Luonnollisen arvotuksen vastakohta on väheksyminen. Koska luonnollinen arvostus kuulostaa hieman teoreettiselta voimme muuttaa "luonnollinen"- sanan  jokaiselle tutumpaan sanaan  "inhimillinen". Vanhuksen hoitaminen on hyvin inhimillinen toimenpide. Näin ymmärrämme paremmin mihin sosiaali- terveydenhuollon suoritteiden tuottamisessa tulisi panna painoarvo. Ihmiseen, sillä ihminen on ihmiselle hyvä.

Eeva-Riitta Pitko