Ahne sukupolvi  25.12.2007
Viikkoja ennen joulua ihmisten hyvä tahto kasvaa samassa suhteessa kaupan kassojen, lahjojen paketointijonojen ja tuskaisten viime hetken ryntäilyjen myötä aina siihen hetkeen saakka kun jouluaattona kauppa lyö ovensa kiinni klo 13.00. Sitten aletaan odotella sitä oikeaa joulupukkia ja koetaan lievää pettymystä kun kaiken osoitetun hyvän tahdon määrä tuskin saa aikaan muuta kuin kasat lahjakäärepaperia ja lasten arvostelun siitä kenen lahja on rahallisesti arvokkain. Joulu, tuo juhlista jaloin, on markkinahumua ja kaupallisuutta. Ihmisellä täytyy olla todella luja lapsen usko, jos jouluaattona käyneen kiireisen pukin vierailusta tunnistaa sen oikean joulupukin. Vai oliko se sittenkin markkinapukki. Olen onnekas, että joulu ei ahdista millään tavoin. Pyhinä on aikaa hiljentymiseen ja luvalliseen laiskotteluun, syömiseen , lukemiseen ja muuten vain asioiden miettimiseen. Väistämättä mieleeni hiipi vanhan kansan sanonta: "Ahneella on kakkainen loppu" ja siitä edelleen ajatus vaelteli vuonna 2006 ilmestyneeseen Osku Pajamäen markkinoimaan käsitteeseenn "ahne sukupolvi"- suurten ikäluokkien perintö, sanoman sisältööön. Otin kirjan käteeni. Ahneesti, välillä henkeäni pidätellen luin kirjan uudelleen. Suuret ikäluokat, joihin virallisesti lasketaan vuosina 1946-1950 syntyneet, ovat vihdoin saaneet täyslaidalta kritiikkiä Pajamäen ampuessa sarjaa oikein tosissaan välittämättä siitä osuuko roiskahdukset omiin vai "vihollisiin". Puoluekannasta riippumatta suuret ikäluokat ovat tasapuolisesti vihollisia, joskin totuuden nimissä sanottakoon, että käsitin tai ainakin tulkitsin Pajamäen tarkoittavan sitä ns. parempaa väkeä, jota oikeistodemarit ja kaltaisensa nykyään edustavat. Jotakin vanhaa, jotain uutta. Kuusikymmenluvulla aikuistunut, uusi uljas nuoriso kapinoi oikein tosissaan. Osansa saivat sodassa olleet miehet ja naiset. Ahneeksi sukupolveksi -nimittäminen ei todellakaan ole loukkaavaa verrattuna siihen, mitä sodassa nuoruutensa ja terveytensä menettäneiden vähätteleminen oli. Ahneen sukupolven kirjoittaja Osku Pajamäki ei ollut huomannut mainita tuota seikkaa rasitteeksemme, sillä me ja juuri me sodan jälkeen syntyneet saimme muka tarpeeksemme Syväri- jutuista ja Raatteen teistä. Nuoruuden tietämättömyyttä, innokkuutta ja silkkaa hölmöyttä. On luonnollista, että uudet sukupolvet arvostelevat vanhempien sukupolvien käytöstä. Niin on ollut ja niin tulee aina olemaan. 70-luvulla syntynyt ex-nuori arvostelee suuria ikäluokkia, 90-luvulla syntynyt nykyinen nuori tulee arvostelemaan 70-luvulla syntynyttä sukupolvea. Siispä 2010-luvulla syntyvällä lapsella, aikuistuttuaan mahdollisesti hoiva-alalla työssä olevalla 2030-luvun nuorella on enää hyvin etäinen suhde hoidettavaansa. Hänelle me olemme koulun historian opetusjakson Suomen historiaan kuuluvan erään aikakauden tuote. Aikakauden, joka synnytti lyhyenä vuosivälinä 1946-1950 reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista. "Ahne sukupolvi" - suurten ikäluokkien perintö, mielestäni ansaitsi tulla julkaistuksi kirjallisena tuotteena. Tässä ajassa. Sanoman voi tulkita varoitukseksi meille suurille ikäluokille siitä, että parikymmentä vuotta meidän ikäluokkaamme nuorempana kasvaa "syyttäjä sukupolvi", joka perustelee mielestään kärsimästään vääryydestä saaneensa oikeutuksen viedä ropo eläkkeellä olevien reijoniemisten kirstusta. Kirjaa lukiessani minulle selkeni monta seikkaa, joista olen 70-luvulla syntyneen aktiivisen demari ex-nuoren kanssa samaa mieltä, erityisesti siitä , että SDP eli 1990-luvulla viimeisiä vuosiaan idealistisena puolueena ollessaan Esko Ahon hallituksesta oppositiossa. Olen huolissani minäkin siitä, että maamme valtionomaisuutta on myyty ja saadut rahat on laitettu suoraan yleiskatteeseen, mitään ei ole sijoitettu tulevien tarpeiden varalle. Budjettipäällikkö Raimo Sailas on rohkeasti leikkaamassa valtion menoja mutta jättää - aivan oikein - poliitikoille vastuun. Vastuun, joka on demokratian hämärtyessä muuttunut kasvottomaksi, hahmottomaksi ja muodottomaksi. Suomella on pitkät perinteet rauhanturvaajina. Rauhanturvaamisesta on siirrytty kriisinhallintaan ja edelleen taistelujoukkoihin. Onko niin, että markkinoiden ja rahan mahdin lakattua vaikuttamasta on ammottavan tyhjiön tilalle varustauduttava astumaan sotilassaappaissa. Huoleni Oskun kanssa on täysin yhteneväinen. Olen samaa mieltä, että EU-Suomi on muuttunut lyhyessä ajassa rajusti ja lähes peruuttamattomasti. Lisään tähän, että todella peruuttamattomasti. Eihän esimerkiksi Fortumin optioihin saa kajota jälkikäteen. Lakia ei voi muuttaa, etuuksiin ei voi kajota jälkikäteen. Globalisaatiosta puhutaan kuin jokapäiväisestä leivästä ja uskotellaan, että globaalissa maailmassa entisenlaisen hyvinvointivaltion säilyttäminen ei ole enää mahdollista. Ei ole, sillä hyvinvointivaltion perusperiaate ei toteudu. Hyvinvointivaltiossa veroja kerätään valtiolle, joka jakaa niitä oikeudenmukaisesti tulonsiirtoina hyvin perusteltuihin ja hyväksyttyihin tarkoituksiin. Rahan ja markkinoiden määrätessä päätetään keventää verotusta koska uskotaan kansantalouden saavan täyden hyödyn, kun enemmän rahaa palaa takasin kiertoon. Kaikille tuloluokille suunnattujen veronalennusten paluu kansantaloudelle onnistui heikonlaisesti. Asia on jopa tutkittu. Vain 10 prosenttia palautui, 90 prosenttia veroalennuksista meni aivan muihin taskuihin. Suuret ikäluokat tulevat muuttumaan vuoteen 2015 mennessä eläkekansalaisiksi. Eläkemenojen osuus tulee nousemaan suhdannelaskelmien mukaan ainakin 4 prosenttia bruttokansantuotteesta. He, jotka työssä ovat, huomaavat palkkasummasta käteen jäävän osan olevan pienemmän työeläkevakuutusmaksujen kasvaessa. Senhän me tänä vuonna yli 53- vuotiaat tiedämme maksaessamme 1,1 %:lla korotettua maksua. Suomessa 15 % väestöstä on yli 65-vuotiaita. Vuoteen 2030 mennessä joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias ja vuoteen 2050 mennessä tämän ikäluokan (1980-luvulla syntyneet) odotetaan laskevan lähemmäs EU:n keskiarvoa. Tällä hetkellä suomalaisten elinikä on 73,7 vuotta miehillä ja 81,2 naisilla. Suomalaisten terveenä vietetty elinikä on 66,1 vuotta miehillä ja 71,5 naisilla. Vuonna 2030 nykyiset viisikymppiset ovat kahdeksankymppisiä, vuonna 1970 syntyneet kuusikymppisiä. Jos suuret ikäluokat nimetään ahneeksi sukupolveksi, mitä riistäjiä heidän lapsistaan sitten tuleekaan. Solidaarisuus? Mitä se olikaan? Jos jokainen sukupolvi mittaa ajassa hyödyn itselleen omista itsekkäistä lähtökohdistaan, sukupolvien keskinäisestä solidaarisuudesta tuskin on toiveita. Keskustelin erään 80-luvun puolivälissä syntyneen nuoren kanssa. Perheen ainoana lapsena häneltä ei ole puuttunut mielestäni mitään, mistä voisi suuremmin moittia kasvualustaansa. Hänen mielestään se kaikkein tärkein puuttuu. Hyvä itsetunto. Antaa ajattelemisen aihetta. Eeva-Riitta Pitko ehdokas, Kymen vaalipiiri Ahne sukupolvi |
