Arvokkaimmat osakkeet                                                                     

Isäni oli rintamaveteraani ja vennamolainen pientalonpoika. Sisukas ja työtä pelkäämätön. Hän ei pitänyt liiallisesta ilonpidosta.  Liialliseen riehakointiin ryhdyttyämme isämme muistutti meitä sanomalla: "Nauratte vielä kerihtimen teriin."  Jospa isämme olisi varoittanut, että nauratte vielä direktiivien, integraation, subsidiariteetin, koheesiopolitiikan,  euron  ..........? teriin.

Jotain suurta minussakin.......  Kuulun suuriin ikäluokkiin. Vuosina 1945-1950 syntyneet ovat tätä 16.1.2010 kirjoittaessani 59 - 64 vuotiaita.

Synnyin Kesälahdella pienviljelijävanhempien kolmanneksi lapseksi. Neljä ensimmäistä kouluvuotta Korvenniemen kyläkoulussa ja viisi seuraavaa kunnallisessa keskikoulussa Kesälahdella.  Isän mielestä opiskeleminen oli laiskan työtä. Tyttärensä opiskeluhaluille isä "viittasi suurella nahkarukkasellaan" ja eväsi kertakaikkisesti sellaiset haihatukset. Jatko-opiskelut lukiossa saatikka yliopistossa jäivät haaveeksi. Puolitoistavuotta kiertokoulua käyneelle isälleni yliopisto oli jotain, mikä ei kuulunut perheemme sanavarastoon. Hänen mielestään ihminen päräjäsi tekemällä raakaa työtä.

Toinen ikä alkoi

muutolla maalta pääkaupunkiin ja sieltä edelleen Tukholmaan. Vuonna 1970 Ruotsiin muuttajia oli yli 100 000. Suuret ikäluokat rynnivät yhtäaikaa opiskeleman, töihin ja perheitä perustamaan. Ruotsiin muutto oli helppo, koska monet koulukavereistani olivat menneet edellä ja varmistelleet työpaikan ja asunnon. Meistä suomalaistytöistä tykättiin, olimmehan hyvää työvoimaa. Miksi emme olisi olleet? Kaupan kassa-apulaisen palkka Tukholmassa oli puolta suurempi mitä olin Helsingissä Pukevan palkkakonttorin kesäapulaisena saanut. Töstä maksettu palkka oli hyvä kannustin.

Volvoa ei tullut hankituksi. Eipä ollut kaksikymppisen taskussa vielä ajokorttiakaan.

Toisen iän alkutaipaleella palasin takaisin kotimaahan, avioiduin, kirjoitin iltalukiosta ylioppilaaksi ja opiskelin Tampereella kokopäivätyön ohessa. Ei oppi ojaan kaatanut, mutta ei siitä suurta menestystäkään tullut. Opiskelu oli enemminkin itsetunnon vahvistusta, oppiarvoissa jälkeenjääneen kateellisuutta. Menneisyyden aukkojen paikkaamista ja sen ymmärrämistä, että tietyt asiat nyt eivät vain kuuluneet pienviljelijäperheen tyttärelle. Yliopisto-sanaa ei kotonamme käytetty, saatikka olisi kannustettu oppiarvojen hankintaan korkeakouluissa.

Olin työssä lääninhallinnossa lääniremontin aikaan 1997, jolloin läänejä yhdiseltiin.

Läänien yhdistämisellä pyrittiin säästöihin. Onko vielä tähänkään päivään mennessä selvinnyt, miten paljon säästettiin? Samaan aikaan perustettiin uutta aluehallinnon virkakoneistoa kuten TE-keskukset ja ympäristökeskukset. Vuoden 2008 ollessa lopuillaan on aloitettu aluehallinnon "uusjako". Muutokset seuraavat toisiaan nopeasti. Olemme juuri menettäneet poliisin johdon Kouvolasta Kotkaan. Kihlakuntahallintoa uudistetaan. Väistämättä tulee mieleen toisenlainen ajankohta 60-70 luvulla, jolloin hallintoa rakennettiin. Silloin rakennettiin suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin perustusta. On ymmärrettävää, että hallinnon rakenteita uudistetaan yhdistämällä, lakkauttamalla ja siirtämällä. Tietoyhteiskuntaan siirtyminen aiheutti pankkimaailmassa monien toimintojen siirtämisen maksulliseksi "itsepalveluksi". Sama on parhaillaan tapahtumassa julkisessa hallinnossa. Hallintopalvelujen hankkiminen omilta tietokoneilta alkaa olla tätä päivää. Rutiinityö on siirtymässä hallinnosta ja virkamiehiltä (ja naisilta) asiakaskunnalle.

Voi vain arvailla mitä kaikkea nuoret voivat turvallisesti hoitaa netissä parin vuosikymmenen kuluttua. Tuskin enempää on aikaa taaksepäin siitä, kun laskut voitiin maksaan kotikoneilta pankkien verkkoyhteyksien yleistyttyä. 

Suurkunta " Suurkouvola" - ja lähes yksimielisesti Kouvola, on nousemassa suurkaupunkien joukkoon kuntien yhteenliittymän jälkeen. Muutosvauhti on nopeaa. Vuoden 2009 olemme siirtämässä historiaan kolme kaupunkia ja kaksi maalaiskuntaa. Uudella yli lähes 90 000 asukkaan kaupungilla on vahvuuksia ja mahdollisuuksia hillitä uhat, joita väistämättä tulee eteen. Kouvolan vaakunassa olevat avaimet ovat enteelliset. Ovet avautuvat avaimella. Ovien takana voi olla odottamaton. Uutena vuotena oven toivotaan avautuvan onnellisempaan aikakauteen. Kouvolalla on avaimet uuteen aikaan. Vaakunaa ei ole syytä vaihtaa.

Nyt olen työssä valtion paikallishallinnossa Kouvolassa. 

Työ maistraatissa on ihmisläheistä, koko ihmisen elämänkaaren kattavaa. Kansainvälistyminen on asettanut uusia haasteita. Tehtävät ovat monipuoliset. Nykyinen maistraatti ei ole enää pelkästään rekisteritoimisto, joksi virastomme vielä usein mielletään. 

Hallinnon tuottavuusohjelman (tarkoittaa henkilöstömäärän vähentämistä reilun kolmanneksen) vaikutus näkyy eri maistraateissa eri tavoin. Yhtäaikaisesta eläkkeelle jäämisestä aiheutuvat töiden jopa organisaation uudelleen järjestelyt edellyttävät henkilöstöltä joustavuutta ja uudenlaista ajattelutapaa. Työn haasteista on selviydyttävä vähemmällä työntekijämäärällä. Hallinnon tuottavuusohjelma tarkoittaa lyhykäisyydessään henkilöstön vähentämistä suhteessa: kolme jää eläkkeelle, tilalle yksi uusi työntekijä. Tehokkuus tarkoittaa ihmistyövoiman korvaamista tekniikalla, jonka varustamiseen valtio tarvitsee rahaa. Säästöjä oletetaan syntyvän henkilöstövähennyksistä. Säästöillä voidaan rakentaa uusia asiakaslähtöisiä sähköisiä asiointijärjestelmiä.  Siirtymävaiheessa henkilöstön on tultava toimeen vanhalla tekniikalla ja vähemmällä henkilöstömäärällä.

Kolmas ikä

Nyt 59 vuotiaana, suuriin ikäluokkiin kuuluvana, aikanaan suomalaiselle yhteiskunnalle etuna ja sittemmin ongelmana olleenna, olen riittävän kokenut ja valmis kohtaamaan "kolmannen ikäni".

Näin kirjoitin ennen kevään 2007 vaaleja: 

... mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla: Olen perussuomalaisena ehdokkaana maalisvaaleissa 2007. Heitän kehiin elämänkokemukseni. Menneitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta ymmärtää paremmin kokemuksen myötä. Olen pala suomalaista sodanjälkeistä historiaa, Junnu Vainion laulun sanoja lainaten " eräänlainen sotaveteraani olen  minäkin". Meneisyyden muistot mielessä ja tulevaisuuden uhat haasteena.

Nyt olen tuotakin kokemusta rikkaampi. 

Kansanedustajuuteni ei toteutunut maalisvaaleissa. Perussuomalaiset menestyivät erittäin hyvin Kymen vaalipiirissä. Noin kahden tuhannen äänen päähän jäi puolusihteerin Hannu Purhon paikka eduskunnassa. Yhteistyö piirissämme oli kiitettävän hyvää. Perussuomalaisena kannattaa tehdä työtä paremman ja turvallisemman tulevaisuuden vuoksi, sillä

Neljäs ikä

tulevaisuus pelottaa. Miten varautua tulevaan? Kunnioitan presidentti Kekkosen aikanaan esittämää kysymystä: Onko maallamme malttia vaurastua? 

Ennen malisvaaleja, 16.2.2007 julkistettiin valtiontalouden tilasta selvitys, jonka mukaan maamme vauraus on ennen kokematon.  Maamme on vaurastunut, maltillako vain, vai puhtaasti meistä ja hallitusvallan päättäjätahosta riippumattomista syistä. Vienti vetää.  Maamme väitetään olevan vauraampi kuin koskaan. On kuintekin hyvä muistaa, että lihavia vuosia ei kestä seitsemää enempää! Huonommat ajat ovat väistämättä edessä. Huoltosuhde alkaa olla yhden suhde kahteen. Huoli, joka nostattaa ryppyjä hallitusvastuuseen nousevien puolueiden vastuullisten ministereiden otsille. Huonommat ajat ovat tulossa ja vastuun kantavat tulevaisuuden päätöksistä he, jotka menestyvät parhaiden näissä vaaleissä. Uudet vaalit ja uudet selitykset ovat taatusti luvassa neljän vuoden kuluttua.

Kysynkin, onko maallamme malttia vaurastua ja  huolehtia parinkymmen vuoden kuluttua vanhusväestöstään, kun huolestuttavia esimerkkejä heikentyneestä huollosta on ilmennyt vauraassa Suomessa. Mielenkiintoista on, miten suurten ikäluokkien työelämästä vapautuvat "massat" tulevat käyttämään ansaitsemansa vapauden. Yhä useamman mieli halajaa lämpimien maiden viheriöille.

Ruoho on sittenkin kasvamassa vihreämmäksi aidan toisella puolella. Ruohon vihreyttä kävin kokemassa marraskuussa 2009 kolmen viikon ajan Espanjan Torreviejassa.

Tätä kirjoittaesani on kulunut kolme vuotta suomalaisen yhteikunnan ennenkuulumattoman vaurauden ajasta. Kotimainen ja yleismaailmallinen finassikriisi ja talouden romahdus alkoi 2008  vuoden puolivälissä ja rynnisti vuoden 2008 loppua kohti voimalla, joka sai päättäjät tekemään nopeita, yksimielisiä ratkaisuja talouden lopullisen romahtamisen välttämiseksi. Olemme ohittaneet pahimman. Työttömyysluvut nousevat vielä tämän vuoden ajan. Asuntovelallisten lainojen korot tulevat pysyttelemään alhaisina vielä tämän vuoden.  Miten nopeaa talouden kohentuminen tulee olemaan, sitä ei voida kuin arvioida. Nousu voi olla nopea, kuten oli laskukin.  

Vuonna 2009 poistuivat työmarkkinoilta vuonna 1947 syntyneiden ryhmä. Poistuma oli suurin, mitä suomalainen yhteiskunta on koskaan eläkkeellejäämisenä kokenut. Vuosina 1969 ja 1970 siirtyi lähes 150 000 suomalaista, työikäisiä ihmistä Ruotsin työmarkkinoille. Noina vuosina maamme väkiluku laski.

Eläkkeelle jääneiden  olisi kuvitellut antavan tilaa uusille työntekijöille. Näin ei ole käynyt. Suuresta poistumasta huolimatta työttömyysluvut ovat nousussa.

Maamme on menossa vuoden 2011 eduskuntavaaleja kohti. Valeihin on runsas vuosi aikaa. Tarkalleen 15 mielenkiintoista kuukautta. Pelilaudoilla siirrellään nappuloita, jokaisella puolueella on tavoitteena vaaleissa menestyminen. Eduskuntavaaleja seuraa presidentinvaali vuonna 2012. 

Kuka mahtaa olla uusi presidenttimme? Ainoa varma on, että uusi valitaan.