Sosiaalinen oikeudenmukaisuus                  31.12.2006

Pääministeri Matti Vanhasen tervehdys uudelle  vuodelle 2007 on lähes kokonaisuudessaan kertausta pitkin syksyä tulevan vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä esiin noussseista talouden myönteisen kehityksen seurauksista. Pääministerin ja hallituspuolueiden varautuminen tuleviin eduskuntavaaleihin vaikuttaa hyvältä, koska ongelmia juurikaan ei ole.  Ensin kehut ja sitten ne huonommat asiat. Tervehdyksen parilla viime rivillä pääministeri muistaa käsitteen sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen vaatii jatkuvaa työtä, sen haasteellisuutta lisäävät lähivuosikymmenten suuret kehitystrendit, muistuttaa pääministeri puheessaan.

Mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus sitten merkitsee ja keneltä vaaditaan sen vahvistamiseksi jatkuvaa työtä.  Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on niin iso juttu, että pääministeri ansaitsee kiitoksen uskaltautuessaan edes ottamaan kyseisen käsitteen uudenvuoden tervehdykseensä. Oikeudenmukaisuus yhteiskunnallisessa merkityksessään on lähes yhtä monta mieltä kuin sitä kysyettäessä saa vastauksen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuuskäsitteeseen liitettynä laajentaa atmosfäärin niin suureksi, että siitä pitää puhua hyvin pienin kirjaimin. Ehkä se olikin syy, minkä vuoksi asia tuli esille aivan viime riveillä. Minkä sisällön sosiaalinen oikeudenmukaisuus pääministerin puheessa saa kun eduskunta itsenäisyyspäivän aattona hyväksyi  sopimuksen EU perustuslaiksi. Perustuslaki tarjoaa sosiaalista markkinataloutta Euroopan sosiaaliseksi malliksi.

Hyvät talousluvut heijastuvat myös kansalaisten arjessa ja odotuksissa. Kuluttajat arvioivat myönteisesti niin oman taloutensa kuin koko kansantaloudenkin kehitystä. Sopimksen EU-perustulaiksi hyväksyessään eduskunta tuli hyväksyneeksi sosiaaliturvasuunnitelman, joka sopeuttaa globaalin maailman markkinaehtoiset vaatimukset harjoitettavaan sosiaalipolittiikkaan. Kuluttaja on kansalainen, mutta millä mittareilla kuluttamista mitataan, jos varaa ei ole kuin välttämättömimpään. Kuluttaminen edellyttää ostovoimaa. Ostovoima on se "hyvä talousluku" eli tietty määrä rahaa, jolla kuluttaja-kansalainen operoi arjessaan. Suomessa kasvaa 120 000 lasta, joiden perheiden elintaso on EU:n määrittelemän köyhyysrajan alapuolella, yli 80 000 eläkeläistä joutuu tulemaan toimeen pelkällä 500 euron kuukausieläkkeellä. Onko heiltä kysytty mielipidettä mitä he tulevaisuudelta odottavat?

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kaltaisensa ns. kaiken kansan ymmärrettävät lausahdukset tulevat hyvin viljellyiksi tulevissa vaalipuheissa ja lupauksissa. Lupauksiin on mahdollista saada katetta, sillä valtion talous kasvoi edellisvuonna jopa kuuden prosentin vauhtia. Lupauksille on katetta, mutta miten käy yhteisen tahdon lupauksien täyttämiseksi. Onnistuutaanko seuraavaa hallituksen ohjelmasta neuvoteltaessa sopimaan sellaisista toimenpiteistä, eli tehdäänkö sitä pääministerin puheessaan mainitsemaa "jatkuvaa työtä", jolla päästään yhteiseen ymmärrykseen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamisesta.  

Kouvola 31.12.2006           Eeva-Riitta Pitko