Taideainetunteja lisää peruskouluun

Entäpä romantiikka?

Sunnuntai 3.1.2010 klo 10:46 - Eeva-Riitta Pitko

Taito- ja taideaineiden tuntimääriä  on vähennetty peruskoulussa.  Lukuaineiden pänttäämisen sijaan koulussa on vähän tunteja  yksilöllisten taitojen harjaannuttamiseen.  Suositaanko lukuaineissa pärjääjän lahjakkuutta muiden kustannuksella?

Jääkö muu lahjakkuus huomiotta?

Vain osalla taideaineisiin suuntautuneista oppilaista on mahdollisuus opiskella koulun ulkopuolella taideaineiden harrastusta tukevissa oppilaitoksissa.  Useimmin kustannussyistä, koska näissä oppilaitoksissa kurssit maksavat ja pelkästään matka koululle on liian pitkä. Tunnit järjestetään koulupäivän jälkeen, jolloin paras puhti on jo poissa.

Olisiko ripaus romantiikkaa pahasta? Romantiikan aikakausi suosi taiteita, individualismia ja idealismia.  2000-luku on yltiöyksilöllisten, opportunistien ja selittelijöiden aikaa. Hyöty otetaan irti sieltä, mistä se nopeimmin ja oman edun kannalta on helpoimmin saavutettavissa. Ongelmiakin on. Joukkosurmia ja pahaa oloa. Syitä löytyy, mutta ei vastuunkantajia. Syy on solidarisoitu. Syy ei ole kenenkään ja/tai  kaikkien, niin; - viime kädessä kasvottoman yhteiskunnan.

Elämää halutaan elää kiihkeästi nyt ja tässä-mentaliteetilla.

Ihmisiltä puuttuu kärsivällisyys, empatia ja läheisriippuvuus sanan myönteisessä merkityksessä. Ihmisestä on tullut harkitsevaisen äkkipikainen, nopeiden päätösten tekijä, helppojen ratkaisujen hyväksyjä. Näistä haetaan turvallisuuden tunnetta ja jos se ei riitä, ostetaan turvallisuuspalvelut ulkopuolelta.

On helpompi mukautua muutoksiin, jos ei ole kiinnittynyt pitkillä siteillä tähän päivään, ei ainakaan menneeseen.  On helpompi paeta kuin ottaa haasteet vastaan. On helpompi ratkaista probleemat kun mallit ovat valmiina.

Maalaa taulu ja huomaat ettet saa sitä koskaan valmiiksi.  Näin se toimii. Taiteessa.