Maan henkinen tila ja tulevaisuus

Otsikko kuulostaa hieman mahtipontiselta loppuvuodesta 2008.  Maan henkisen tilan ja tulevaisuuden kartoittamiseen ryhdyttiin lamavuosina 1992-1993. Pääministeri Esko Aho asetti 6.9.1993 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia saman vuoden itsenäisyyspäivään (6.12.1993) mennessä kansalaispuheenvuoro Suomen henkisestä tilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Suomen henkisen tilan ja tulevaisuuden kartoittamiseen osallistuivat valtiotieteen tohtori Jari Ehrnrooth, filosofian tohtori Kari Hokkanen, valtiotieteen tohtori Matti Kortteinen, taloustieteiden kandidaatti Juha Kuisma, valtiotieteen kandidaatti Paavo Löppönen, filosofian tohtori Ilkka Niiniluoto, teologian kandidaatti, pastori Terho Pursiainen, yhteiskuntatieteiden maisteri Elina Sana ja kauppatieteiden tohtori Liisa Uusitalo.

Työryhmää kritisoitiin jo ennen kuin se oli edes ehtinyt kokoontua. Lehdistön kritiikki vaihteli torjuvasta kiukusta epäluuloisen varovaiseen kannustukseen. Toisaalta odotukset olivat ylimitoitettuja. Työryhmää luonnehdittiin "kansallisen hätätilan komiteaksi" ja sen puheenjohtajaa filosofian tohtori Ilkka Niiniluotoa valtakunnan filosofiksi tai valtakunnan pelastajaksi.

Selvitys Suomen henkisestä tilasta ja tulevaisuudesta on mielenkiintoinen tarkasteltava vuoden 2008 - 2009 vaihteessa 15 vuotta työryhmän työn julkaisemisen jälkeen. Olemmeko jälleen tilanteessa, jossa valtiovallan päättäjien on hakeuduttava syvällisten, filosofisten asiantuntijoiden kuunteluoppilaiksi. Ehkä näin on, sillä monikaan nykyisistä päättäjistä ei ollut vastuullisessa tehtävässään vuosien 1993-1994 aikana. Iiro Viinanen oli valtionvarainministerinä, sisäasiainministerinä Mauri Pekkarinen, ulkoministerinä Paavo Väyrynen ja työministerinä Ilkka Kanerva. Heistä nykyisessä Vanhasen toisessa hallituksessa ovat Pekkarinen ja Väyrynen.

Entinen valtiovarainministeri Viinanen arvostelee 26.11.2008 yritysten viime aikoina tekemiä irtisanomisia Uusi Lahti -kaupunkilehden kolumnissaan. Näin Viinanen kirjoitta kolumnissaan: "Jokapäiväiset uutiset massairtisanomisista ja lomautuksista pistävät väkisinkin miettimään, eikö todella ole muita vaihtoehtoja. Työntekijäkö on ainoa kustannustekijä yrityksissä, joka kriisissä joustaa ja lähdöllään pelastaa yrityksen? Vahvaa puhetta ministeriltä, jonka tahdonvoimallakaan ei enää ole mahdollista puuttua yritysten irtisanomisiin. Aika on ajanut 15 vuotta ohi 1992-1993 luvun synkkien vuosien. Lama koettiin aikana ennen Euroopan Unioniin liittymistä ja taantuman olemme kohdanneet Euroopan Unionin jäsenmaana. Globaali maailmantalous on selittäjä, jonka ehdot asettavat yritykset ja maan hallitusten talouden vartijat aivan uudenlaisten haasteiden eteen. Mikäli nykyisen valtiovarainministeri Kataisen ilmeestä on jotakin pääteltävissä, keinot ovat käyneet minimaalisen vähiin. Ilme on lähinnä neuvoton, koska syyllistä on vaikea hahmottaa, varsinkaan osoittaa. Olen seurannut äidillisin, säälin sekaisin tuntein nuoren ministerin voimatonta kujanjuoksua päivittäin eteen tulevissa reaalitalouden uutisoinneissa irtisanomisista ja konkursseista.

Joulu on taas ovelle. Historia toistaa itseään. Joulu on joka vuosi. Taantuma on ennustettavissa joka viides vuosi ja taloudellinen lama viidentoista vuoden välein. Suuri tekijä on raakaöljyn hinnan vaihtelu, minkä vaikutus näkyy eniten liikenteen ammatinharjoittamisessa ja yksityisen kuluttajan kukkarossa kohonneina lämmityskustannuksina ja autolla ajon kallistumisena.

Vuoden 1993 Suomen henkisen tilan ja tulevaisuuden pohtijoiden johtopäätöksistä muutamia 15 vuotta sitten ajankohtaisia poimintoja

-         Suomessa elettiin kahta kriisiä yhtä aikaa: Ensimmäinen niistä oli akuutti taloudellinen kapitalismin kriisi johtuen sosialismin murtumisen aiheuttamasta häiriötilasta Länsi-Euroopassa, toisaalta tietoyhteiskuntaan siirtymisen aiheuttamaa ihmistyön tarpeen vähenemistä ja työn tuottavuuden lisääntymistä automaation kustannuksella.

-         Kapitalismin kriisin hoito vaatii nopeita lyhyen aikavälin hätätoimia, joilla työttömyyden syöksykierre katkaistaan.

-         Bruttokansantuoteen ja yksityisen kulutuksen sijasta suomalaisen elämän laatua tulisi mitata ottamalla huomioon myös ympäristön kuormitus ja tila, kansalaisten terveys, kyvyt, koulutus- ja sivistystaso sekä julkisten palvelujen saatavuus ja taso.

-         Suomen talouden ja sivistyksen tilan kohentamisella on myös terapeuttista vaikutusta suomalaisten heikkoon itsetuntoon.

-         Herroiksi elämisen sijasta ollaan ihmisiksi, kunnioitetaan erilaisuutta, osoitetaan myötätuntoa kärsiviä kohtaan, uskalletaan rakastaa toisiamme.

-         Mentaalisten lukkojen avaamisessa keskeisessä asemassa ovat erilaiset yhteisöt: perheet, koulut, vanhempainyhdistykset, urheiluseurat, järjestöt ja muut ihmisten sosiaaliseen kanssakäymiseen perustuvat hyväntekeväisyysyhdistykset.

Maamme hallintojärjestelmä perustuu näennäisesti vahvaan vallan kolmijakoon. Perustuslakimme mukaan lainsäädäntövalta kuuluu Suomen Eduskunnalla, hallitusvalta valtioneuvostolle ja tuomivalta riippumattomille tuomio-istuimille. EU:n liittymisen jälkeen kansalliset lait tuli sopeuttaa EU:n direktiivien mukaiseksi. Olemme jo niin pitkällä, että ulkoministeri Stubbilta mieluisinta tehtävää kysyessään toimittaja sai vastaukseksi: Euroopan Unionin ulkoministeri.

Maailma muuttuu Eskoseni, ikävää vain, että taloudellinen kriisi ajoittuu lyhyellä periodilla toistamiseen kokoomuspuolueen vartioidessa valtion raha-kirstua. Pastori Pursiaisen muistan lausuneen mieleen lähtemättömästi jääneen:  "Missään ei kalman haju tunnut niin voimallisena kuin silloin, kun ihminen pitää kiinni periaatteistaan!"

Lienee herra Marx ja kumppanit käännähtäneet haudoissaan monen monta kertaa ja havainneet, että ei kannata intoilla: "Historia toistaa itseään"!